Tarinan siivillä : tarinallisuuden hyödyntäminen perushoitotilanteissa 1–2-vuotiaiden kanssa

Abstract

Tämän monimuotoisen opinnäytetyön kehitystehtävänä oli saada selville käytännössä, miten tarinallisuutta voidaan tuoda osaksi perushoidollisia tilanteita 1–2-vuotiaiden päiväkotiryhmässä ja saada selville onko tarinallisuudesta hyötyä toiminnassa. Opinnäytetyö pitää sisällään toiminnallisen osuuden, joka toteutettiin päiväkodissa kolmen viikon ajan. Toiminnassa luotiin ryhmälle toimintamallia perushoidollisiin tilanteisiin osana ryhmän tarinallista leikkiä. Perushoidolliset tilanteet, joihin tarinallisuutta tuotiin, olivat odotustilanteet, päiväunille meno sekä WC-toiminnot. Opinnäytetyön toiselle yhteistyökumppanille toiminnasta saadun tiedon avulla tuotettiin tiivistelmä ideoista, joita muut voisivat hyödyntää omassa työssään lasten kanssa. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppaneina toimivat Helsingin kaupungin eräs päiväkoti ja Metropolia Turvaa ja tunnetaitoja tarinoista -hanke.

Perushoidolliset tilanteet katsotaan olevan pelkästään pakollisia toimia ja niiden merkitys päiväkoti arjessa on monesti aliarvioitu. Perushoidollisiksi tilanteiksi kutsuttuja tilanteita on kuitenkin päiväkodin arjessa paljon. Niiden pedagoginen merkitys on yhtä merkittävä kuin huolellisesti suunnitellut toiminalliset hetket lasten kanssa.

Tarinallisuuden keskeinen termi on tarina, jolla on monta rinnakkaista käsitettä. Tarinallisuudella tarkoitetaan asian visuaalista, kehollista, suullista ja kirjallista tapaa lähestyä asiaa. Tarinallisuuden avulla voidaan tukea lapsen kielellistä kehitystä sekä tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua.

Ennalta sovituissa perushoidollisissa tilanteissa hyödynnettiin päiväkotiryhmän tarinallisen leikin teemaa sekä leikin hahmoa Valo-dinosaurusta. Odotustilanteissa tarinallisuutta lähestyttiin eri näkökulmista ja kokeiltiin erilaisia tapoja hyödyntää tarinallisuutta odotustilanteissa. Päiväunille menossa käytettiin Valoa tarinallisuuden apuna. WC-toimintojen tueksi kehitettiin tarinnallinen toimintamalli, jossa lapset omalla toiminnallaan pystyivät kasvattamaan seinälle kukkia.

Toiminnalla haluttiin saada selville, miten tarinallisuus voidaan tuoda osaksi perushoidollisia tilanteita ja miten tarinallisuus toimii tilanteissa käytännössä. Toimivuutta arvioitiin seuraamalla tilanteissa lasten reaktioita ja sitä osallistuivatko lapset toimintaan esimerkiksi halukkuudella kuulla tarinoita. Toimintatavat tilanteissa valittiin aina lapsen tahtoa kunnioittaen. Toiminnan aikana oli nähtävissä, että tarinallisuutta voidaan tuoda osaksi perushoidollisia tilanteita, mutta sen hyötyyn tai toimivuuteen tilanteissa vaikuttivat monet eri tekijät. Ryhmän lapset pitivät toiminnasta ja osasta toiminnasta oli toiminnan kannalta hyötyä.