Tanssin kognitiiviset vaikutukset lievän kognitiivisen heikentymisen yhteydessä: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Väestön ikääntymisen myötä dementoivat sairaudet vaikuttavat yhä useampaan ihmiseen. Lievä kognitiivinen heikentyminen, MCI, on varsinaista dementiaa edeltävä siirtymävaihe, jossa henkilöllä esiintyy puutteita yhdellä tai usealla kognition osa-alueella, mutta puutteet eivät vaikuta merkittävästi toimintakykyyn. Tila voi olla pysyvä, palautuva tai edetä dementiaksi. Koska tutkimustieto lääkehoitojen vaikuttavuudesta MCI:n yhteydessä on puutteellista, on erilaisten konservatiivisten hoitojen etsiminen ja tutkiminen tärkeää. Tanssi on herättänyt mielenkiintoa yhtenä menetelmänä MCI:n hoidon yhteydessä. Tanssimisella on havaittu olevan useita suotuisia vaikutuksia kognitioon MCI-potilailla, mutta on epäselvää mihin tanssin ominaisuuksiin vaikutukset perustuvat.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa olemassa olevaa tutkimustietoa tanssin käyttämisestä menetelmänä kognitiivisiin toimintoihin vaikuttamisessa perusterveillä ikääntyneillä henkilöillä, joilla on diagnosoitu lievä kognitiivinen heikentyminen, sekä selvittää mihin tanssin ja tanssi-intervention ominaisuuksiin tai piirteisiin mahdolliset kognitiiviset vaikutukset perustuvat. Tavoitteena oli tuottaa kuntoutusalan ammattilaisille tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa tanssin määrittelystä ja sisällöstä silloin, kun sitä käytetään kuntouttavana harjoitteluna kognitiivisiin toimintoihin vaikuttamisessa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuushaku toteutettiin kuuteen tietokantaan; CINAHL, Academic Search Premier, PubMed, Elsevier Science Direct, PEDro ja Medic. Haku tuotti 235 osumaa, joista 10 tutkimusta täytti valintakriteerit.

Tulosten perusteella tanssimisella oli positiivisia vaikutuksia ikääntyneiden MCI-potilaiden yleiseen kognitioon, muistiin sekä toiminnanohjaukseen. Tanssi-interventioista tunnistettiin neljä kuvaavaa piirrettä, joita olivat tanssin laji, annostus, intensiteetti ja progressio. Kyseiset piirteet eivät osoittautuneet toista merkittävämmäksi kognitiivisten hyötyjen selittäjänä. Tämän työn tulosten sekä aiempien tutkimusten perusteella kognition parantuminen perustuu todennäköisesti edellä mainittujen piirteiden yhteisvaikutuksiin sekä muihin tanssimiseen liittyviin taustatekijöihin. Havaittujen hyötyjen perusteella fysioterapeutit ja muut kuntoutuksen ammattilaiset voivat suositella tanssia ikääntyneille MCI-potilaille harjoittelu- ja kuntoutusmuodoksi kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen ja sitä kautta tukemaan arjessa suoriutumista ja itsenäistä elämää. Koska tanssia varsinaisena ohjattuna kuntoutusmenetelmänä on tarjolla melko vähän, on tulevaisuudessa tarpeen kehittää ja testata erilaisia tanssia sisältäviä kuntoutusohjelmia ja -jaksoja, jotta lajia saataisiin enemmän kyseisen kohderyhmän saataville.

Mild cognitive impairment (MCI) represents a transitional phase between healthy aging and dementia. In MCI individual demonstrates deficits in one or more cognitive domains without significant impairment in daily functioning. Due to the lack of consensus on the effectiveness of pharmacological interventions targeting MCI, there is a growing interest in conservative methods to prevent, delay or even reverse the progression to dementia. Dance has been observed to have positive effects on the cognition of MCI patients, but it is unclear which features of dance are responsible for those effects.

This narrative literature review aimed to investigate the existing evidence about dance as a method of affecting cognition in healthy older adults with MCI and to find out which features of dance are responsible for the possible effects. The objective was to produce evidence-based information about dance as a method in cognitive rehabilitation. Six databases were searched, and out of the 235 identified records 10 original articles met the inclusion criteria.

Based on the results dance had positive effect on global cognition, memory and executive functions in older adults with MCI. Dance interventions were classified according to the dance style, dosage, intensity and progression. None of these features demonstrated superior effects in terms of cognition. Previous research suggests that there could also be other factors in the dance interventions that yield an improvement in the cognitive performance. Based on the observed benefits, dance can be recommended as an exercise method to maintain and improve cognition and thus support daily functioning and independent life in elderly MCI patients. In the future, more research and development of dance-based rehabilitation programmes are needed in order to make dance a more obtainable method for the target group.