Adaptaation luominen vaatii uskallusta olla rohkea

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkoituksena on tutkia käsikirjoittajan vapauksia ja tarpeita tehdä muutoksia, kun alkuperäisteoksesta kirjoitetaan draamasovituksen käsikirjoitusta. Minkälaisia mahdollisuuksia ja vaikeuksia ilmenee, kun kirjallista teosta muutetaan draamaksi: miltä osin alkuperäisteos taipuu suoraa elokuvalliseksi kerronnaksi, mitä elementtejä olisi hyvä säilyttää alkuperäisteoksesta ja minkä tyyppisiä muutoksia on suotavaa tai jopa välttämätön tehdä. Osana opinnäytetyötä luotiin viisiosainen sarjakonsepti pohjautuen kansalliseepos Kalevalaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan eroja kirjallisen ja elokuvallisen kerronnan välillä, etenkin prosessissa, jossa alkuperäisteoksesta luodaan ja kirjoitetaan draamasovitus. Tässä työssä käsitellään myös Elias Lönnrotin vuonna 1849 julkaisemaa Kalevalaa ja sitä, kuinka kyseinen kansalliseepos sopeutuu draamasovitukseksi. Työssä tarkastellaan myös Elias Lönnrotin itsensä tekemiä muutoksia Kalevalaan sen kokoamisprosessin aikana ja kuinka muutokset eroavat kansanrunoista, joihin Kalevala perustuu.

Tutkimuksessa käytetään pääasiallisesti käsikirjoitukseen ja adaptaation kirjoittamiseen keskittynyttä lähdekirjallisuutta, ja siinä hyödynnetään myös internetistä löytyvää materiaalia, uutisia, tilastoja ja opinnäytetöitä. Opinnäytetyössä käsitellään myös Kalevalaan keskittynyttä lähdekirjallisuutta sekä Kalevalan pohjalta sovitettua draamasarjakonseptia. Sarjakonseptia ei ole sisällytetty opinnäytetyön julkiseen versioon.

Tutkimuksen lopputulema on se, että alkuperäisteos on tärkeä ja korvaamaton osa draamasovitusta, mutta luodun draamasovituksen on oltava toimiva myös ilman sitä. Tutkimuksen tuloksena on, että draamasovitusta kirjoittaessa on rohkeasti tehtävä muutoksia, jotta sovituksesta saadaan toimiva ja eheä tarina. Draamasovitusta tulee myös käsitellä alkuperäisteoksesta irrallisena, itsenäisenä teoksena. Luotua sovitusta pitää pystyä kutsumaan uudeksi alkuperäisteokseksi.