Seksityörepresentaatio kahdessa suomalaisessa elokuvassa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaista seksityöntekijärepresentaatiota kaksi suomalaista pitkää fiktioelokuvaa tuottavat. Analysoitavat elokuvat ovat Koirat eivät käytä housuja (2019) ja Huonot naiset (2022), joissa molemmissa seksityö ja seksityöntekijät ovat merkittävä osa elokuvaa.

Opinnäytetyössä nostetaan esille elokuvantekijöiden representaatioon liittyviä vallan ja vastuun teemoja etenkin alakulttuureita tai vähemmistöjä käsiteltäessä. Analyysin tueksi on kartoitettu seksityön kenttää Suomessa ja siihen liittyvää asennoitumista lainsäädännön, stigman sekä stereotypioiden kautta. Myös representaation käsitettä avataan omassa luvussaan.

Huonot naiset -elokuva asettaa katsojan venäläisten seksityötä tekevien naistenpuolelle, mutta elokuvan maailmassa naiset ovat stigman, stereotypioiden ja pois sulkemisen kohteena. Muut hahmot näkevät heidät vain seksityön kautta, ja naiset joutuvat todistamaan kelpoisuutensa ihmisinä ennen kuin heidät hyväksytään. Katsojalle naiset näyttäytyvät työnsä puolesta oman arvonsa tuntevina tasapainoisina ammattilaisina ja rahan ansaitseminen esitetään seksityön tekemisen motiivina. Koirat eivät käytä housuja -elokuvan representaatio antaa dominapalveluita tarjoavasta Monasta epäpätevän kuvan, ja vaikka Monan työn ulkopuolistakin elämää näytetään, jättää elokuva hänestä silti mystisen hahmon. Monan BDSM-työn ja henkilökohtaisten intressien raja on häilyvä, eikä motiivi työnteolle ole yksioikoisen selkeä. Elokuvan toinen päähenkilö on pakkomielteinen asiakas Juha, joka haluaa käsitellä traumaansa Monan BDSM-palveluiden avulla. Seksityön osalta stigman, kahtiajaon ja arvottamisen teemat eivät olleet läsnä tämän elokuvan maailmassa.

Analysoidut elokuvat toistivat stereotyyppistä ja stigmatisoivaa kuvastoa seksityöntekijöistä, mutta elokuvista löytyi myös nykyaikaisia näkökulmia, joiden lähtökohtana seksityö on työtä.

This Bachelor’s thesis analyzes the representation of sex workers in two Finnish feature films. The films under analysis are Koirat eivät käytä housuja (2019) and Huonot naiset (2022), both of which prominently feature sex work and sex workers.

In this thesis I emphasize the power and responsibility of filmmakers when dealing with subcultures or minorities. To support my analysis, I have examined the field of sex work in Finland and its associated attitudes through legislation, stigma, and stereotypes. The concept of representation is presented in its own section.

Huonot naiset showcases how stereotyped and stigmatized Russian sex workers face discrimination and exclusion on their business trip in Finland. A comedy movie portrays stereotypes as ridiculous and thereby positions the viewer on the side of the sex workers. Still women are seen solely through the lens of sex work and they must prove their worth as individuals before being accepted. To the viewer these women appear as balanced professionals whose motive for sex work is to earn money. In Koirat eivät käytä housuja the representation of the dominatrix, Mona, portrays her as incompetent in providing BDSM services, and despite showing aspects of her life outside of work, the film still leaves her a somewhat enigmatic figure. The boundary between Mona's BDSM work and personal interests is blurred, and her motivation for engaging in sex work is not straightforward. The film's other main character is the obsessive client, Juha, who aims to address his trauma through Mona's BDSM sevices. The themes of stigma, dichotomy, and judgment within the context of sex work were not present in this film.

Although the analyzed movies repeated stereotypical and stigmatizing imagery of sex workers they also offered contemporary perspectives that start from the premise that sex work is real work. An interesting avenue for further research in the future could be a comparison of the representation of another profession to the representation of sex work.