Työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäminen etä- ja hybridityössä

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäminen etä- ja hybridityössä. Etä- ja hybridityö on yleistynyt viime vuosina ja työhyvinvointia ja työkykyä ylläpitäviin tekijöihin vaikutetaan erilaisessa työympäristössä kuin aiemmin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten etä- ja hybridityö on vaikuttanut kohdeyrityksen työntekijöiden työhyvinvointiin, työkykyyn- ja niiden ylläpitämiseen sekä millaisilla keinoilla työnantaja tukee työntekijöiden työhyvinvointia ja työkykyä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee työhyvinvoinnin, työkyvyn- ja niitä edistävien tekijöiden teoriaa etä- ja hybridityöympäristö huomioiden. Teoreettinen viitekehys painottuu työhyvinvointia, työkykyä ja etä- ja hybridityötä käsittelevään ammatilliseen kirjallisuuteen, tieteellisiin ammatillisiin julkaisuihin ja oikeuslähteisiin. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin määrällisellä menetelmällä yhdistettynä laadulliseen menetelmään. Laadullisen tutkimuksen menetelmänä valittiin osallistuva havainnointi.

Tutkimuksen mukaan etä- ja hybridityöhön siirtyminen ei ollut tehnyt kokonaisuutena merkittävää muutosta työntekijöiden työhyvinvointiin ja työkykyyn. Etätyötä pääasiallisesti tekevät kokivat sen kuitenkin edistäneen työhyvinvointia ja työkykyä lisääntyneen ajan ja työrauhan muodossa, kun taas toimistolla työskentelevät kokivat etätyön vähentäneen sosiaalista kanssakäymistä. Tutkimus osoitti, että työnantajan työhyvinvoinnin ja työkyvyn toimintamallit tukivat työntekijöiden työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämisen toimia.