Gadoliniumpohjaisten tehosteaineiden vaikutukset vesistöihin

Abstract

Magneettitutkimusten määrä kasvaa jatkuvasti ja samaan tahtiin kasvaa myös niissä käytettävien tehosteaineiden käyttömäärät. Gadolinium on alkuaine, joka ominaisuuksiltaan sopii erittäin hyvin tehosteaineeksi magneettitutkimuksiin. Tehosteaineena oleva gadolinium on kelaattimuodossa, jotta se on ihmiselle turvallinen. Jätevesien kautta vesistöihin ajautuvat tehosteaineet rasittavat vesiekosysteemiä. Ympäristön rasitusaste on kaiken kaikkiaan jo nyt huomattava ja on tärkeä pyrkiä lisäämään tietoisuutta ekologisesti kestävistä toimintatavoista. Tutkimme mitä vaikutuksia gadoliniumpohjaisilla tehosteaineilla on vesistöihin ja miten niitä voidaan vähentää.

Opinnäytetyömme on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto on kerätty systemaattisella tiedonhaulla ja se on analysoitu kvalitatiivisella menetelmällä. Valitut tieteelliset tutkimusartikkelit ovat vertaisarvioituja, ajantasaisia ja kansainvälisiä.

Jätevesien käsittelylaitosten kyvyttömyys puhdistaa gadolinium jätevesistä johtuu gadoliniumin omista ominaisuuksista. Tämän takia gadolinium päätyy pinta- ja pohjavesiin, joiden kautta se kulkeutuu juomaveteen ja sieltä ihmisten ruokaketjuun. Vaikka tehosteaineena gadolinium on turvallinen, sen käyttäytymismekanismia ei vielä tunneta kunnolla ja on selvittämättä, kuinka vaarallista se on suun kautta nautittuna. Yksi keino poistaa gadoliniumia vesistöistä on biosuodatus makrolevien avulla. Makrolevät ovat tehokkaita biosuodattimia, ne kykenevät poistamaan 85 % gadoliniumista. Vielä tehokkaampi tapa vähentää vesistörasitusta on estää tehosteaineen joutuminen viemäristöön keräämällä tehosteainetta saaneiden potilaiden virtsa talteen.

Kestävä kehitys on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Opinnäytetyömme lisää röntgenhoitajien tietämystä ympäristöasioista ja valmistaa mahdollisiin tuleviin muutoksiin, joilla radiologian ekologista kestävyyttä voidaan parantaa. Muutoksien aikaansaaminen vaatii röntgenhoitajilta positiivista asennetta ja kiinnostusta aiheeseen, jotta oma toiminta saadaan sopeutettua ekosysteemin kestokyvyn mukaan.