Vasta-ainetitterimenetelmän validointi geelikortille veriryhmäserologisella IH-500-analysaattorilla
Tenkanen, Wilma (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112431579
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112431579
Tiivistelmä
Suomessa kaikilta odottavilta äideiltä seulotaan alkuraskaudessa veriryhmävasta-aineet. Vasta-aineiden seulonnan tarkoituksena on löytää ne äidit, joilla on raskauden kannalta merkittäviä vasta-aineita ja joiden lapsella on vaara sairastua sikiön tai vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin. Riski sikiön sairastumiselle kasvaa, mitä suurempi vasta-aineen pitoisuus äidin veressä on. Vasta-aineen pitoisuus verestä määritetään titraamalla ja määritys on suoritettu tähän mennessä manuaalisesti putkitekniikalla. Manuaalinen määritys on hidasta ja työlästä ja se sitoo paljon työvoimaa. Menetelmän automatisointi sujuvoittaisi ja nopeuttaisi määrityksen suorittamista, minkä myötä tarvittava odottavan äidin seuranta päästään aloittamaan aikaisemmin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia automatisoidun vasta-ainetitterimenetelmän toistettavuutta geelikorttitekniikalla IH-500-analysaattorilla. Toistettavuus määritettiin analysoimalla kahta pitoisuuksiltaan erilaista kaupallista anti-D-vakiota sekä vasta-aineellisia plasmanäytteitä Bio-Radin veriryhmäserologisella IH-500-analysaattorilla. Tavoitteena oli saada selville, oliko automatisoitu vasta-ainetitterimenetelmä toistettava, jotta vasta-ainetitterimääritys voitaisiin suorittaa jatkossa analysaattorilla rutiinikäytössä olleen manuaalisen analysoinnin sijaan.
Tutkimuksen aineisto analysoitiin Suomen Punaisen Ristin, Veripalvelun laboratoriossa viitenä erillisenä päivänä. Käytännön toteutuksen lisäksi opinnäytetyön tietoperustaan etsittiin aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimustietoa. Tutkimuksen tuloksina saatiin numeerisia titteriarvoja, mutta tuloksien tulkinnassa kiinnitettiin huomiota reaktiovoimakkuustuloksien visuaaliseen arviointiin. Tutkimusaineiston näytteiden titteritulokset oli määritetty manuaalisilla tekniikoilla jo aiemmin ja analysaattorin antamia tuloksia verrattiin näihin tuloksiin.
Tutkimuksessa selvisi, että automatisoitu geelikorttitekniikka on manuaalista putkitekniikkaa huomattavasti herkempi menetelmä, sillä analysaattorilla saadut titteritulokset olivat selvästi korkeampia kuin manuaalisella putkitekniikalla saadut tulokset. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat, että Bio-Radin IH-500-analysaattorin käyttämä geelikorttitekniikka vasta-ainetitterimääritykseen on toistettava.
Tämän opinnäytetyön avulla saatuja tuloksia hyödynnetään yhtenä osana Veripalvelussa tapahtuvaa laajempaa validointiprosessia. Validoinnin tarkoituksena on osoittaa vasta-ainetitterimenetelmän toimivuus sekä geelikorttitekniikalla manuaalisesti että IH-500-laitteella. Näiden tulosten perusteella Veripalvelu määrittää uuden kliinisesti merkitsevän titteritason, jota käytetään tutkittavien ohjaamisessa erikoissairaanhoitoon. Tämän opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään geelikorttitekniikan toimivuuden osoittamisessa IH-500-analysaattorilla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia automatisoidun vasta-ainetitterimenetelmän toistettavuutta geelikorttitekniikalla IH-500-analysaattorilla. Toistettavuus määritettiin analysoimalla kahta pitoisuuksiltaan erilaista kaupallista anti-D-vakiota sekä vasta-aineellisia plasmanäytteitä Bio-Radin veriryhmäserologisella IH-500-analysaattorilla. Tavoitteena oli saada selville, oliko automatisoitu vasta-ainetitterimenetelmä toistettava, jotta vasta-ainetitterimääritys voitaisiin suorittaa jatkossa analysaattorilla rutiinikäytössä olleen manuaalisen analysoinnin sijaan.
Tutkimuksen aineisto analysoitiin Suomen Punaisen Ristin, Veripalvelun laboratoriossa viitenä erillisenä päivänä. Käytännön toteutuksen lisäksi opinnäytetyön tietoperustaan etsittiin aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimustietoa. Tutkimuksen tuloksina saatiin numeerisia titteriarvoja, mutta tuloksien tulkinnassa kiinnitettiin huomiota reaktiovoimakkuustuloksien visuaaliseen arviointiin. Tutkimusaineiston näytteiden titteritulokset oli määritetty manuaalisilla tekniikoilla jo aiemmin ja analysaattorin antamia tuloksia verrattiin näihin tuloksiin.
Tutkimuksessa selvisi, että automatisoitu geelikorttitekniikka on manuaalista putkitekniikkaa huomattavasti herkempi menetelmä, sillä analysaattorilla saadut titteritulokset olivat selvästi korkeampia kuin manuaalisella putkitekniikalla saadut tulokset. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat, että Bio-Radin IH-500-analysaattorin käyttämä geelikorttitekniikka vasta-ainetitterimääritykseen on toistettava.
Tämän opinnäytetyön avulla saatuja tuloksia hyödynnetään yhtenä osana Veripalvelussa tapahtuvaa laajempaa validointiprosessia. Validoinnin tarkoituksena on osoittaa vasta-ainetitterimenetelmän toimivuus sekä geelikorttitekniikalla manuaalisesti että IH-500-laitteella. Näiden tulosten perusteella Veripalvelu määrittää uuden kliinisesti merkitsevän titteritason, jota käytetään tutkittavien ohjaamisessa erikoissairaanhoitoon. Tämän opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään geelikorttitekniikan toimivuuden osoittamisessa IH-500-analysaattorilla.