Koreografin monipuolinen ammatti: koreografin työnkuva Suomessa 2020-luvulla
Ristolainen, Sini-Vuokko (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112832455
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112832455
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee koreografin työnkuvaa Suomessa 2020-luvulla. Työssä pyritään määrittelemään konkreettisesti koreografin ammatin eri ulottuvuudet. Kolmen ammattikoreografin syvähaastatteluun pohjautuvan tutkimuksen pääkysymykset ovat: Mitä on koreografin työ? Minkälaisen koulutuksen tai tien kautta koreografiksi tullaan nykypäivänä? Mitkä haasteet rajoittavat koreografien toimintaa? Lisäksi opinnäytetyössä pohditaan: Mitkä tekijät kehittäisivät koreografien työkenttää ja tekisivät siitä yhä vetovoimaisemman?
Tutkimusmenetelmänä käytettiin tutkimushaastatteluja, jotka toteutettiin kolmelle suomalaiselle koreografille. Haastatteluun vastanneet koreografit Reija Wäre, Alpo Aaltokoski ja Valtteri Raekallio työskentelevät aktiivisesti tanssialalla ja heillä on pitkä kokemus ammatissa toimimisesta ja alan kehityksestä. Haastateltavat kertoivat kokemuksiaan työelämästä ja ottivat kantaa siihen, miten koreografin työ on merkityksellistä ja hyödyllistä koko yhteiskunnan näkökulmasta.
Tutkimuksen aikana selvisi, että koreografian ammattilaiseksi kasvamisessa merkittävää on tekemisen kautta oppiminen. Pelkästään opiskelemalla ei välttämättä saavuteta kaikkea työssä tarvittavaa osaamista. Koreografille tärkein työväline on ihmiskeho, joka on kaiken luomistyön keskiössä. Työtä raamittavat saatavilla olevat resurssit, ja teoksien luomisprosesseissa pitää jatkuvasti tinkiä eri produktion osa-alueista. Rahoituksen vähyys ja työtilanteiden jatkuvuutta leimaava epävarmuus aiheuttavat koreografeille suorituspaineita, joten työssä tarvitsee järkkymätöntä paineensietokykyä.
Koreografit ovat työssään johtajan asemassa, koska he ovat vastuussa projektin tai teoksen taiteellisesta ulkoasusta tai liikekielestä. Työn sosiaalista vuorovaikutusta leimaa vastakkainasettelu, koska koreografin työ on pääosin ryhmätyötä ja muiden ihmisten kanssa toimimista, mutta koreografi on viimekädessä yksin lopullisten päätösten kanssa. Merkittävimmät työn haasteet liittyvät alan arvostuksen ja sitä kautta myös rahoituksen vähyyteen.
Koreografit voivat taiteellaan haastaa yhteiskunnassa ilmenevää viihteellistymisen kasvua ja tarjota innostavia kokemuksia arkipäiviimme. Tanssitaide voi olla yksi niistä harvoista tämän ajan ilmiöistä, joka on vapaa tietynlaisesta tuloksellisuudesta. Tutkimuksessa selviää, että koreografin työ Suomessa voi parhaimmillaan olla inspiroivaa, jännittävää, ja rikastuttaa sekä tekijöiden että katsojien kokemusmaailmaa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin tutkimushaastatteluja, jotka toteutettiin kolmelle suomalaiselle koreografille. Haastatteluun vastanneet koreografit Reija Wäre, Alpo Aaltokoski ja Valtteri Raekallio työskentelevät aktiivisesti tanssialalla ja heillä on pitkä kokemus ammatissa toimimisesta ja alan kehityksestä. Haastateltavat kertoivat kokemuksiaan työelämästä ja ottivat kantaa siihen, miten koreografin työ on merkityksellistä ja hyödyllistä koko yhteiskunnan näkökulmasta.
Tutkimuksen aikana selvisi, että koreografian ammattilaiseksi kasvamisessa merkittävää on tekemisen kautta oppiminen. Pelkästään opiskelemalla ei välttämättä saavuteta kaikkea työssä tarvittavaa osaamista. Koreografille tärkein työväline on ihmiskeho, joka on kaiken luomistyön keskiössä. Työtä raamittavat saatavilla olevat resurssit, ja teoksien luomisprosesseissa pitää jatkuvasti tinkiä eri produktion osa-alueista. Rahoituksen vähyys ja työtilanteiden jatkuvuutta leimaava epävarmuus aiheuttavat koreografeille suorituspaineita, joten työssä tarvitsee järkkymätöntä paineensietokykyä.
Koreografit ovat työssään johtajan asemassa, koska he ovat vastuussa projektin tai teoksen taiteellisesta ulkoasusta tai liikekielestä. Työn sosiaalista vuorovaikutusta leimaa vastakkainasettelu, koska koreografin työ on pääosin ryhmätyötä ja muiden ihmisten kanssa toimimista, mutta koreografi on viimekädessä yksin lopullisten päätösten kanssa. Merkittävimmät työn haasteet liittyvät alan arvostuksen ja sitä kautta myös rahoituksen vähyyteen.
Koreografit voivat taiteellaan haastaa yhteiskunnassa ilmenevää viihteellistymisen kasvua ja tarjota innostavia kokemuksia arkipäiviimme. Tanssitaide voi olla yksi niistä harvoista tämän ajan ilmiöistä, joka on vapaa tietynlaisesta tuloksellisuudesta. Tutkimuksessa selviää, että koreografin työ Suomessa voi parhaimmillaan olla inspiroivaa, jännittävää, ja rikastuttaa sekä tekijöiden että katsojien kokemusmaailmaa.