Histologisen leikkeen optimointi digitaaliseen patologiaan
Vartiainen, Petra (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023113033230
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023113033230
Tiivistelmä
Digitaalista patologiaa ollaan ottamassa käyttöön laboratorioissa maailmanlaajuisesti. Digitaalisessa patologiassa eli virtuaalimikroskopiassa histologinen näyte skannataan digitaaliseen muotoon ja sen diagnosoiminen tapahtuu tietokoneen näytöltä. Digitalisointi tuottaa laatuvaatimuksia laboratorioille. Leikkeen huono tekninen laatu vaikeuttaa skannaamisen onnistumista tai hidastaa prosessia.
Opinnäytetyö suoritettiin yhteistyössä HUS Diagnostiikkakeskuksen Meilahden patologian yksikön kanssa, ja se on osa vastuualueen näytteenkäsittelyprosessin validoimista näytelasien digitalisaatiota varten. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa histologisen näytteen laboratorioprosessin laatuvirheistä, jotta työprosessia voidaan kehittää. Kohderyhmänä olivat histologisia näytteitä valmistava henkilökunta. Tarkoituksena oli optimoida kudosleikkeen laboratorioprosessia skannaamiseen soveltuvaksi käyntiinpanon, valun ja leikkaamisen vaiheissa. Työvaiheet valikoituivat, koska ne tehdään käsin ja niissä on kirjallisuuden perusteella esiintynyt eniten laadullisia virheitä.
Aineistoksi valmistettiin 54 kudosblokkia, joista leikattiin yhteensä 66 lasia. Skannaamiseen käytettiin Leica Aperio GT 450 DX -skanneria. Tulokset analysoitiin laadullisesti teemoitellen niitä eri kategorioihin huomattujen laatuvirheiden mukaan. Tässä opinnäytetyössä ilmi tulleita laatuvirheitä ovat kudosnäytteen koko, leikkeiden määrä ja sijoittelu blokissa sekä objektilasilla, leikepaksuus sekä leikkeen ryppyisyys, reikäisyys, ilmakuplat ja tahrat. Nämä laatuvirheet vaikuttavat digitaalisen kuvan laatuun; ne estävät kudoksen skannautumista tai aiheuttavat epäfokusta alueille. Laatuvirheet vaikuttavat myös skannausaikaan pidentävästi.
Histologisten leikkeiden valmistelussa laatuun täytyy kiinnittää huomiota. Kudosten valmisteluprosessi on edelleen suurilta osin käsityötä, jolloin tämä laatu on jokaisen prosessiin osallistuvan laboratorion henkilökunnan jäsenen vastuulla. Skannerit vaativat laadukkaita leikkeitä, jotta skannaaminen sujuu optimaalisesti ja digitaalisen patologian käyttöönotto olisi tehokasta. Tulevaisuudessa valmistetut fyysiset näytelasit eivät enää ole diagnosoimisessa mukana ja digitaalisesta kuvasta tulee pystyä tekemään diagnoosi. Myös tulevaisuudessa mukaan tuleva tekoäly tarvitsee laadukkaita kuvia analyysien tekemiseen.
Opinnäytetyö suoritettiin yhteistyössä HUS Diagnostiikkakeskuksen Meilahden patologian yksikön kanssa, ja se on osa vastuualueen näytteenkäsittelyprosessin validoimista näytelasien digitalisaatiota varten. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa histologisen näytteen laboratorioprosessin laatuvirheistä, jotta työprosessia voidaan kehittää. Kohderyhmänä olivat histologisia näytteitä valmistava henkilökunta. Tarkoituksena oli optimoida kudosleikkeen laboratorioprosessia skannaamiseen soveltuvaksi käyntiinpanon, valun ja leikkaamisen vaiheissa. Työvaiheet valikoituivat, koska ne tehdään käsin ja niissä on kirjallisuuden perusteella esiintynyt eniten laadullisia virheitä.
Aineistoksi valmistettiin 54 kudosblokkia, joista leikattiin yhteensä 66 lasia. Skannaamiseen käytettiin Leica Aperio GT 450 DX -skanneria. Tulokset analysoitiin laadullisesti teemoitellen niitä eri kategorioihin huomattujen laatuvirheiden mukaan. Tässä opinnäytetyössä ilmi tulleita laatuvirheitä ovat kudosnäytteen koko, leikkeiden määrä ja sijoittelu blokissa sekä objektilasilla, leikepaksuus sekä leikkeen ryppyisyys, reikäisyys, ilmakuplat ja tahrat. Nämä laatuvirheet vaikuttavat digitaalisen kuvan laatuun; ne estävät kudoksen skannautumista tai aiheuttavat epäfokusta alueille. Laatuvirheet vaikuttavat myös skannausaikaan pidentävästi.
Histologisten leikkeiden valmistelussa laatuun täytyy kiinnittää huomiota. Kudosten valmisteluprosessi on edelleen suurilta osin käsityötä, jolloin tämä laatu on jokaisen prosessiin osallistuvan laboratorion henkilökunnan jäsenen vastuulla. Skannerit vaativat laadukkaita leikkeitä, jotta skannaaminen sujuu optimaalisesti ja digitaalisen patologian käyttöönotto olisi tehokasta. Tulevaisuudessa valmistetut fyysiset näytelasit eivät enää ole diagnosoimisessa mukana ja digitaalisesta kuvasta tulee pystyä tekemään diagnoosi. Myös tulevaisuudessa mukaan tuleva tekoäly tarvitsee laadukkaita kuvia analyysien tekemiseen.