Kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus laboratoriohoitajien resilienssistä koronaviruspandemiassa

Abstract

Joulukuussa 2019 alkoi Kiinan Wuhanista epidemia, jonka aiheuttaja oli ihmiselle uusi koronavirus. Epidemia laajentui nopeasti pandemiaksi vuonna 2020. Pandemian aikana resilienssi on keskeinen tekijä, sillä se lieventää stressin, uupumisen ja väsymyksen vaikutuksia. Resilienssi auttaa terveydenalan työntekijöitä selviytymään stressaavista olosuhteista ja parantaa kykyä toimia tulevaisuuden haasteissa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoa laboratoriohoitajien resilienssistä, mikä auttaa organisaatioita kehittämään strategioita työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja työtyytyväisyyden lisäämiseksi erityisesti poikkeusolojen aikana.

Opinnäytetyön tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena kyselynä, jonka tarkoituksena oli selvittää kohdeorganisaation työntekijöiden resilienssiä koronaviruspandemian ajalta. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella iän, työvuoroluonteisuuden, työkokemuksen ja stressin vaikutusta resilienssiin. Tutkimuksessa käytettiin valmiita strukturoituja mittareita, joita olivat Connor-Davidsonin resilienssimittari CD-RISK-10 ja koetun stressin mittari PSS-10. Tutkimuksen aineisto kerättiin Microsoft Forms kyselytyökalun avulla. Kysely lähetettiin ISLAB hyvinvointiyhtymän Pohjois-Savon aluelaboratorion sairaalalaboratorioiden laboratoriohoitajille (n=189), joista kyselyyn vastasi 84 laboratoriohoitajaa (44 %). Aineisto analysoitiin käyttämällä tilastollisia menetelmiä Excelillä ja SPSS:llä. Taustatekijöiden ja resilienssin välistä yhteyttä tutkittiin Kruskal-Wallisin-testillä. Resilienssin ja stressin yhteyttä tarkasteltiin ristiintaulukoimalla ja khiin neliöllä.

Tutkimuksessa selvisi, että vastaajista suurimmalla osalla (84 %) oli matala resilienssi marraskuussa 2022. Resilienssin osa-alueista kehitettävää oli optimistisuudessa ja minäpystyvyydessä. Laboratoriohoitajien stressin kokeminen oli suurilta osin kohtuullista ja alhaista. Vastaajat, joilla oli matala resilienssi, kokivat korkeampaa stressiä (67 %). Vastaajista, joilla oli tyydyttävä resilienssi, suurin osa koki alhaista stressiä (71 %). Vastaajat, joilla oli korkea tai erittäin korkea resilienssi koki alhaista stressiä yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki. Tuloksien mukaan mitä korkeampi resilienssi sitä vähemmän vastaajien keskuudessa koettiin stressiä. Yksilön resilienssillä on tilastollisesti erittäin merkittävää eroa stressin kokemisessa (khiin neliö -testin p-arvo 0,001). Tutkimuksessa käytettyjen taustatekijöiden yhteyttä resilienssiin ei löydetty.

Tutkimuksesta nousi useita ehdotuksia jatkotutkimusaiheiksi muun muassa muuttaa tutkimusasetelmaa pitkittäistutkimusasetelmaksi. Tämä voisi auttaa ymmärtämään, miten laboratoriohoitajien resilienssi kehittyy ja muuttuu ajan myötä erilaisten stressitekijöiden vaikutuksesta. Pitkäaikaisseuranta voi myös auttaa tunnistamaan ne ajanjaksot, jolloin laboratoriohoitajat saattavat olla erityisen haavoittuvaisia ja tarvitsevat lisätukea työhönsä.

In December 2019, an epidemic began in Wuhan, China, caused by a new coronavirus. The epidemic quickly escalated into a pandemic in 2020. During a pandemic, resilience is a key factor, as it mitigates the effects of stress, exhaustion and fatigue. Resilience helps healthcare workers cope with stressful circumstances and improves their ability to cope with future challenges. The aim of the thesis was to increase knowledge about the resilience of biomedical laboratory scientists to help organisation’s develop strategies to improve employee well-being and increase job satisfaction, especially during exceptional circumstances.

The thesis was implemented as a quantitative survey, the purpose of which was to investigate the resilience of the client organisation's employees during the coronavirus pandemic. In addition, the aim was to examine the impact of age, shift work, work experience and stress on resilience. The study used ready-made structured measures, such as the Connor-Davidson Resilience scale CD-RISK-10 and the Perceived Stress scale PSS-10. The data for the study was collected using the Microsoft Forms survey tool. The survey was sent to the biomedical laboratory scientists (n=189) of the client organisation, of whom 84 (44%) responded to the survey. The data was analyzed using statistical methods of Excel and SPSS. The association between background factors and resilience was investigated with Kruskal-Wallis test. The association between resilience and stress was examined with contingency table and chi squared.

The resilience of biomedical laboratory scientists (84 %) was low in November 2022. Among the items of resilience, there was room for improvement in optimism and self-efficacy. Most biomedical laboratory scientists felt moderate or low stress. Respondents with low resilience felt higher levels of stress (67%). Most responders with satisfactory resilience felt low stress (71%). Respondents with high or very high resilience felt low stress except for one respondent. According to the results, the higher the resilience, the less stress the respondents experienced. An individual's resilience makes a statistically significant difference in the perceived stress (p-value 0.001 in the chi-squared test). No association was found between the background factors used in the study and resilience.

The study generates several options for further research, including conducting a follow-up study. This could help understand how biomedical laboratory scientists’ resilience develops and changes over time due to various stressors. Long-term monitoring can also help identify periods when biomedical laboratory scientists may be particularly vulnerable and need additional support in their work.