Potentiaalisuuden tunnistaminen vanhustyön rekrytoinnissa

Abstract

Suomalaisen väestörakenteen muutos yhteiskunnallisella tasolla on merkittävä. Suurten ikäluokkien siirtyminen vanhuusikään sekä syntyvyyden ja kuolleisuuden aleneminen vaikuttavat myös tulevaisuudessa yhteiskuntamme kaikkiin toimijoihin. Sosiaali- ja terveysalalla pitkään jatkunut työvoimapula pakottaa osaltaan pohtimaan ratkaisuja työvoiman saamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi väestörakenteen muutoksen keskellä. Heikossa työmarkkinatilanteessa rekrytointiongelmat näkyvät erityisesti vanhustyön tehtävissä.

Työelämän, yhteiskunnan ja työmarkkinatilanteen kiristyessä erilaiset tekijät vaikuttavat myös siihen, millaisia osaamisvaatimuksia tulevaisuuden työelämä työntekijöille asettaa. Potentiaalisten työnhakijoiden löytäminen osaamistarpeiden ja työelämän muuttuessa tulee olemaan haastavaa myös tulevaisuudessa.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Ilostu Oy, joka tuottaa uudenlaisia kotiin vietäviä vanhuspalveluita. Tutkimuksessa tuotettiin tietoa potentiaalisuuden tunnistamiseksi vanhustyön rekrytoinnissa. Tarkoituksena oli löytää vanhustyöhön yhdistetyt kvalifikaatiot sekä tuottaa tietoa työnhakijan potentiaalisuutta kuvaavista- ja vanhustyöhön kilpailukykyä tuottavista työnhakijan kompetensseista. Tavoitteena oli luoda vanhustyöntekijään kohdistettu potentiaaliprofiili sekä työkalu potentiaalisuuden tunnistamisen välineeksi, jota voidaan hyödyntää vanhustyön rekrytoinneissa kompetenssien ja kvalifikaatioiden keskinäisten relaatioiden vertailussa potentiaalisuuden tunnistamisen välineenä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla ja analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että vanhustyön kvalifikaatiot liittyvät vahvasti motivaatioon, innovatiivisuuteen, ammattispesifiin- ja sosiaalisiin taitoihin sekä psykologiseen pääomaan. Työnhakijoiden potentiaalisuutta kuvaavina kompetensseina koettiin asiakaslähtöisyys, yksilötaidot, motivaatio sekä hybridi- ja ammattispesifit taidot. Kilpailukykyä edistävinä kompetensseina puolestaan nykypäivän ja tulevaisuuden vanhustyössä koettiin motivaatio, innovatiivisuus sekä hybridiosaaminen.

Tutkimustulokset vahvistavat näkökulmia potentiaalisuutta kuvaavista elementeistä sekä koko rekrytointiprosessin tärkeästä roolista osana potentiaalisuuden tunnistamisen ketjua. Potentiaalisuuden tunnistamisen kannalta erityisen merkittävää on huomioida potentiaalisuuden tunnistamisen eri ulottuvuudet sekä työnhakijan kompetenssit suhteessa tehtävän kvalifikaatioihin. Tuloksista voitiin tehdä johtopäätös, että sellaiset työnhakijan kompetenssit, jotka vastaavat tehtävään asetettuja kvalifikaatioita eri ulottuvuuksien kannalta tarkasteltuna, tukevat rekrytoinnissa potentiaalisuuden olemusta.

Jatkotutkimusehdotuksena esitetään vastaavaa aihepiiriä, jossa tarkasteltaisiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen käyneiden- ja alan ulkopuolelta tulevien näkemyksiä potentiaalisuuden elementeistä vanhustyöhön liittyen sekä vertailtaisiin näiden keskinäisiä eroavaisuuksia.