Häpeän tunne tanssin oppimisen esteenä

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tehty Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan tutkinto-ohjelman päättötyönä. Motivaatio työhön on lähtenyt erilaisista kokemuksista tanssin kentällä, jotka liittyvät oppilaan kokemaan häpeään tanssitunneilla ja laajemmin tanssimaailmassa. Tans-sinopettajana ja tanssialan opiskelijana olen huomannut, että monissa tanssiyhteisöissä pidetään edelleen tiukasti kiinni jo vanhentuneesta ajattelusta, jonka mukaan taiteen eteen täytyy jollain tavalla kärsiä, tai että ollakseen oikeanlainen ihminen tanssin kentälle, täytyy pystyä kestämään paljon kärsimystä. Samaan aikaan kun muu maailma herää hyvinvoinnin ja positiivisen pedagogiikan tärkeyteen ja hedelmällisyyteen, tanssimaailmassa on edelleen liian vähän tukea tarjolla niille, jotka kaipaavat lempeämpää oppimisympäristöä. Vaikka ti-lanne on menossa monella tavalla eteenpäin uuden sukupolven valloittaessa alaa, koen silti tarpeelliseksi tehdä työtä sen eteen, että tanssinopettajilla olisi saatavillaan tietoa, jonka avulla kehittää omaa opettajuuttaan tarpeellisella tavalla.

Tämän työn tavoitteena on selvittää, mitä häpeä on, mitkä tekijät aiheuttavat häpeän tun-teen syntymistä tanssinoppimistilanteissa ja mitä tanssinopettaja voi asialle tehdä. Työn teoreettista tietopohjaa olen kerryttänyt tutustumalla erilaisiin netti- ja kirjallisuuslähteisiin, jotka ovat pääasiassa 2010–2020-luvuilla kirjoitettuja tekstejä aiheesta. Nimenomaan tans-sin kontekstissa tehtyä tutkimusta häpeästä ei juurikaan löydy, joten olen hyödyntänyt ai-neistoa, joka pohjautuu urheilupsykologiaan, liikuntapedagogiikkaan, kasvatustieteeseen sekä häpeän tutkimukseen yleisesti. Tämän lisäksi olen haastatellut kahta asiantuntijaa, psykologi Hanna Juurista sekä tanssitaiteilija ja -pedagogi Liisa Heikkistä. Kerrytettyä tietoa tarkastelen suhteessa omiin kokemuksiini tanssimaailmassa, niin opettajana kuin oppilaana ja opiskelijanakin. Työn lopputulos on kattava käsitys siitä, mitä häpeä on ja miten se esiin-tyy tanssioppilaan maailmassa. Lisäksi työn lopusta löytyy osio, jossa tarjoan tanssinopetta-jan työssä toimiville ammattilaisille konkreettisia vinkkejä siihen, miten heidän kannattaa toi-mia työssään ehkäistäkseen häpeän ja siihen liittyvien oppimisen haasteiden esiintymistä omassa tanssiyhteisössään. Tämän opinnäytetyön jatkumoksi voisi kehittää konkreettisia opetusmetodeja, jotka perustuisivat työn päätelmät-osiossa esitettyyn tietoon.