Eläkeläisten ajatuksia asumisesta ja palveluista pohjoisen Suomen näkökulmasta

Abstract

Ikääntyvien asumista omassa kodissaan mahdollisimman pitkään on tuettu suomalaisessa vanhuspolitiikassa viime vuosina. Ikääntyvät ihmiset toivovat itsekin voivansa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, mielellään loppuun saakka.

Tässä opinnäytetyössä on selvitetty, miten pohjoisessa suomessa, Lapin maakunnassa asuvat yli 65-vuotiaat, hyväkuntoiset ikääntyvät henkilöt ajattelevat tulevaisuuden asumisesta ja avusta. Millaista apua he toivovat saavansa tai miten asuminen tulisi järjestää.

Opinnäytetyössä tehtiin neljä ryhmähaastattelua, joissa tukena käytettiin Aivoriihi-menetelmää. Haastatteluihin osallistui kaikkiaan 21 henkilöä. Yksi haastatteluista toteutettiin Teams-yhteydellä, loput kasvokkain. Ikääntyneet saivat itse ideoida tulevaisuuden palveluja ja toiveita asumiselle. Yleisesti ottaen oltiin sitä mieltä, että tämänhetkiset kotiin tuotavat palvelut ovat varmasti hyviä, joskaan ei tiedetty varsinaisesti, mitä ne sisälsivät.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että omalla kodilla on suuri merkitys ja valtavirran mukaisesti myös Lapin ikääntyvät haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kotiin toivottiin erilaisia kylätalkkarin tai kylähoitajan apuja lähinnä arjen askareissa selviytymisen tueksi. Lisäksi toivottiin, että kotiin saisi juttukaveria ja seuraa. Yksin jäämisen pelko tai kodin vangiksi joutuminen nousivat haastattelujen taustalta selkeästi suurimmiksi uhiksi. Kodista halutaan päästä ihmisten ilmoille, kuljetuspalveluita toivotaan runsaammin, asiointimatkojen lisäksi myös harrastuksiin. Yhteistä toimintaa ja ihmisten tapaamista pidetään tärkeänä. Myös muuttamista palvelujen lähelle pohdittiin. Toisaalta ymmärrys siitä, että ratkaisuja pitäisi tehdä ajoissa soti sitä vastaan, että muutetaan vasta sitten, kun on pakko. Kodin merkitys korostuu omana paikkana ja tunteena, toisaalta tavaroiden ja tilojen merkityksenä mutta myös ympäröivälle luonnolle annettiin suuri merkitys. Luonto ja vuoden kiertoon osallistuminen oli tärkeää. Omavaraisuus marjastamalla, sienestämällä, metsästämällä ja kalastamalla nousi tärkeäksi ja toivottiin, että myös toimintakyvyn heiketessä näihin olisi mahdollisuus. Muuttaminen uuteen kotiin vaatisi palvelujen ja avun sujuvuutta, mutta enemmän vaatimuksia asetettiin ympäristölle. Uuden kodin tulisi sijaita luonnon lähellä, kauniissa maisemissa ja mahdollistaa ulkoilu ja osallistuminen.

Opinnäytetyö tuo esiin ikääntyvien oman äänen ja sitä voidaan hyödyntää suunnitellessa uusia palveluja ja asumisen yksiköitä. Uusilla, pohjoisen elämänasennetta hyödyntävillä asumisen ratkaisuilla voisi olla mahdollisuus houkutella yksin asuvia muuttamaan yhteisöllisen asumisen piiriin.