Miksi jään, miksi lähden: Ensihoitajien näkemyksiä työssä pysymisestä ja alanvaihdosta eri koulutuspoluissa

Abstract

Tutkielmassa selvitettiin Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneiden ensihoitajien ja hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen täydennyskoulutus opinnot käyneiden työskentelyä ensihoidossa valmistumisen jälkeen, syitä pysyä ensihoitotyössä, kuormitustekijöitä ja tekijöitä, jotka saavat lähtemään ensihoitotyöstä pois. Lisäksi selvitettiin, eroaako koulutuspolkujen käyneiden vastaukset toisistaan. Tavoitteena oli tuottaa yhteiskunnallista tietoa sosiaali- ja terveysalan ensihoitopalvelun toimijoille ja oppilaitoksille ensihoitajien näkemyksistä ensihoitotyöstä ja koulutuspolkujen mahdollisesta vaikutuksesta ensihoitajan työuraan.

Tutkimusta varten tehtiin webropol-kysely, johon vastauksia tuli yhteensä 219. Päätuloksena kyselyn pohjalta kävi ilmi, että ensihoitotyössä pysymiseen vaikuttaa eniten 24 tunnin työvuorot, työyhteisö, työn itsenäisyys ja monipuolisuus. Alanvaihtosuunnitelmiin ja ensihoitotyöstä poistumiseen vaikuttavat tulosten mukaan eniten urapolun puute, heikot kehittymismahdollisuudet, potilaiden itseohjautuvuuden puute ja valvominen.

Ensihoitajan ammatti on ollut vetovoimainen, mutta on todettu, että myös ensihoitajien alalta poistuminen on lisääntynyt. Ensihoitajat ovat nykyisin pääosin korkeasti koulutettuja, ja työnkuva on laajentunut huomattavasti entisajoista. Ensihoidon tehtävämäärät on myös kasvaneet vuosivuodelta, mutta ensihoitoyksiköitä ei ole lisätty. Ensihoito paikkaa myös muiden terveydenhuollon resurssien puutetta, ja osin myös muiden viranomaisten puutetta. Ihmisten kynnys soittaa hätäkeskukseen on madaltunut ja itseohjautuvuuden puute lisääntynyt, entistä huonokuntoisempia ihmisiä asuu kotona, ylipainoiset potilaat on lisääntyneet, mikä lisää työn fyysistä kuormittavuutta, lisäksi mielenterveys- ja päihdepotilaita on paljon, ja väkivallan uhka on lisääntynyt. Ensihoidossa ei myöskään ole hyvää urapolkua eikä kehittymismahdollisuuksia, jos haluaa pysyä käytännön ensihoitotyössä.

Näiden ja aiempien tutkimustulostenkin pohjalta jatkossa olisi tärkeää miettiä, miten ihmisten omahoitoa ja osaamista perusterveydenvaivoissa voitaisi parantaa. Lisäksi tärkeää olisi saada kuntoon perusterveydenhuollon palvelut. Jatkotutkimuksena voisi myös pohtia, miten ensihoitajien urapolkuja olisi mahdollista kehittää.

The study researched the working life experiences of graduates from Savonia University of Applied Sciences who had completed their studies in emergency care, or the 30 academic credits in advanced prehospital emergency care. The study examined their work in emergency medical services (EMS) after graduation, the reasons for staying in the EMS field, factors contributing to job-related stress, and factors influencing decisions to leave the profession. Additionally, the study examined whether there were differences in the responses of the participants. The goal was to provide societal insights for operators in the social and healthcare sector, as well as educational institutions, regarding the perspectives of paramedics on their work and the potential impact of their educational paths on their careers.

A Webropol survey was conducted for the research, with a total of 219 responses received. The primary findings from the survey showed that the most significant factors influencing paramedics to stay in the field were 24-hour shifts, the work environment, independence on the job, and diversity of the work. According to the results, the major factors influencing career change plans and leaving the field are a lack of career progression opportunities, limited possibilities for professional development, patients' lack of self-management, and disadvantages for staying awake regularly for 24 hours.

The profession of a paramedic has been attractive, but the number of paramedics leaving the field has been increasing. Paramedics are generally highly educated, and their job description has expanded significantly compared to the past. The workload in emergency medical services has also increased over the years, but the number of ambulance units has not been increased. Emergency medical services compensates for the shortage of other healthcare resources and, to some extent, the shortage of other authorities. The threshold for people to call emergency services has decreased, and the lack of self-management have become more common. More individuals with declining health conditions are living at home, and the number of overweight patients has increased, which are factors to intensify the physical demands of the job of paramedics. Furthermore, there is a significant number of mental health and substance abuse patients, and the threat of violence has increased. There is also a lack of a clear career path and development opportunities for those who wish to continue practical prehospital care work.

Based on these findings and previous researches studies, it is essential to consider how individuals' self-care and competence for common health issues can be improved in the future. Additionally, it is crucial to enhance primary healthcare services. Further research could also explore ways to develop career paths for paramedics.