Lonkkaliukumäestä vauhtia kuntoutumiseen : 76-vuotiaan rouvan lonkkamurtumasta kuntoutuminen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, kuinka kaatuessa lonkkansa murtanut espoolainen 76-vuotias nainen kuntoutui lonkkaleikkauksen jälkeen. Jorvin erikoissairaanhoito (HUS) ja perusterveydenhoitoon kuuluva Espoon sairaala ovat kehittäneet yhteistyössä lonkkaliukumäkimallia, jonka mukaisesti opinnäytetyössä kuvatun naisen hoito ja kuntoutus tapahtuivat. Lonkkaliukumäkimallin yhtenä tavoitteena on, että kuntoutuja toipuu lonkkamurtumaa edeltäneeseen tai jopa parempaan fyysiseen kuntoon, kuin hän oli ennen tapaturmaa.

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimusta mukaileva. Työssä raportoidaan kuntoutujan omia kokemuksia kuntoutumisesta seitsemän kuukauden seurantajakson aikana, sekä arvioidaan kuntoutumisen edistymistä mittaamalla kävelynopeutta, toiminnallista tasapainoa ja kaatumisen pelkoa. Kuntoutujan omien kokemuksien keruu tapahtui fysioterapeutin kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Työn tarkoituksena on tapausesimerkin avulla tuottaa tietoa, joka tukee lonkkamurtumaan liittyvää fysioterapia ja sen kehittämistä.

Seitsemän kuukauden kuluttua lonkkaleikkauksesta testitulokset parantuivat verrattuna neljä kuukautta aikaisemmin tehtyjen testien tuloksiin. Tulokset tukivat kuntoutujan omaa käsitystä kuntoutumisen edistymisestä. Kuntoutuja koki, ettei hän ollut vielä täysin toipunut lonkkamurtumasta, joten toivoi kuntoutumisen vielä jatkuvan. Omatoimisen ja tavoitteellisen harjoittelun jatkuminen kotona sekä riittävän pitkälle ajan jaksolle ajoittuneet kotikuntoutusfysioterapeutin käynnit näyttivät opinnäytetyössä kuvatun Maijan kohdalla olleen tärkeitä kuntoutumisen edistymisessä.

The purpose of this thesis is to study the rehabilitation progress of a 76-year-old woman living in Espoo. The patient had fallen which caused a hip fracture. After the hip operation the patient was rehabilitated according to a new model called the Hip Rehabilitation Slide. The model has been developed by Jorvi Hospital that is part of Helsinki University Central Hospital (HUCH), together with the primary health care unit of Espoo Hospital. One important target of the Hip Rehabilitation Slide model is that the patient recovers from a hip fracture to the original or even better condition than before the accident. The focus of the thesis was, by adapting a general case method, to get knowledge that would support both the physiotherapist’s daily work as well as its development.

As for methods, the patient’s walking-speed, functional balance and fear of falling were measured with various tests at three and seven months after the hip operation. Also, several interviews were carried out to get knowledge on the patient’s own perception of the rehabilitation.

The results from the tests performed seven months after the hip operation were better compared to the results four months earlier. The patient’s own perception of the rehabilitation was also supported by the outcome of the tests. In spite of the good progress of the rehabilitation, the patient felt that she had not totally recovered from the hip fracture, hence she wished to continue the rehabilitation after the seven-month period. As a conclusion, target-oriented and self-directed training of the patient, as well as regular training conducted as home visits by a physiotherapist is important for the rehabilitation.