Nilkkamurtuma ja sen kuntoutus: potilasopas operatiivisesti hoidetun nilkkamurtuman kuntoutukseen

Abstract

Nilkkamurtumilla tarkoitetaan pohjeluun tai sääriluun alaosan eli kehräsluiden murtumaa. Nilkkamurtumat voivat syntyä erilaisista traumatyypeistä, kuten vääntymis-, isku- ja puristusvammoista. Viime vuosikymmeninä nilkkamurtumien ilmaantuvuus on lisääntynyt ja se onkin nykyään toiseksi yleisin leikkaushoitoa vaativa murtuma. Vuosittain Suomessa sen saa noin 8 000 ihmistä ja noin 5 000 nilkkamurtumaa on sairaalahoitoa vaativaa. Nilkkamurtuman hoidon pohjana ovat nivelhaarukan vakauden ylläpitäminen ja telaluun asennon varmistaminen kipsihoidolla tai tarvittaessa nivelhaarukan vakauden palauttaminen leikkaushoidolla.

Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, jonka tuotoksena tuotettiin potilasopas. Toimeksiantajana opinnäytetyössä oli Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) fysiatrian klinikka. KYS:ssa oli tarve nilkkamurtumasta kuntoutuminen potilasoppaan päivittämiselle, joten kehittämisen kohteemme oli perusteltu. Opinnäytetyössä etsittiin ja koottiin päivitettyä sekä näyttöön perustuvaa tutkimustietoa liittyen operatiivisesti hoidettuun nilkkamurtumaan ja sen kuntoutukseen vastaten kysymykseen mitä nilkkamurtumapotilaan tulisi tehdä kuntoutuksen eri vaiheissa. Opinnäytetyön teoriaosuuden pohjalta laadittiin potilasopas operatiivisesti hoidetulle nilkkamurtumapotilaalle omatoimisen kuntoutumisen tueksi kipsihoidon aikana ja kipsin poiston jälkeen. Fysioterapeutit voivat käyttää opasta ohjauksen tukena.

Opinnäytetyössä käsiteltiin nilkan anatomiaa, nilkkamurtumaa ja sen luokittelua, nilkkamurtuman hoitoa, nilkan immobilisaatiota sekä kuntoutusta. Nilkkamurtumasta kuntoutumista käsiteltiin kipsihoidon aikaisesta ja kipsin poiston jälkeisestä näkökulmasta. Työssä perehdyttiin myös murtuman paranemisprosessiin sekä haavan paranemiseen ja arpihoitoon.

Ankle fractures refer to fractures of the lower part of the fibula or tibia, also known as the spinous bones. Ankle fractures can result from various types of trauma, such as twisting, impact and compression injuries. In recent decades, the incidence of ankle fractures has increased, making it the second most common fracture requiring surgical treatment today. In Finland, approximately 8,000 people suffer from ankle fractures annually, and around 5,000 of these fractures require hospitalization. The basis for treating ankle fractures involves maintaining the stability of the ankle fork and ensuring the position of the talus through casting or if necessary, restoring stability through surgical intervention.

This thesis was conducted as a development project, resulting in the creation of a patient guide. The client for this thesis was the physiatry clinic at Kuopio University Hospital. Kuopio University Hospital had a need to update the patient guide for ankle fracture rehabilitation, making our project well-reasoned. In this thesis, we sought and compiled updated and evidence-based research related to operatively treated ankle fractures and their rehabilitation, addressing the question of what ankle fracture patients should do at different stages of rehabilitation. Based on the theoretical part of the thesis, a patient guide was developed to support self-rehabilitation for operatively treated ankle fracture patients during cast treatment and after cast removal. Physiotherapists can use this guide as a tool for patient guidance.

The thesis covered topics such as ankle anatomy, ankle fractures, their classification, treatment, ankle immobilization, and rehabilitation. Ankle fracture rehabilitation was discussed from the perspectives of both during cast treatment and after cast removal. The work also delved into the fracture healing process, wound healing, and scar care.