Autismikirjon lasten sosiaalisen osallistumisen edistäminen vertaislasten tuella toimintaterapiassa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Onnistunut sosiaalinen osallistuminen muodostuu yksilön, ympäristön ja toiminnan dynaamisesta yhteisvaikutuksesta. Toimintaterapeutin osaamista on edistää moninaista sosiaalista osallistumista yhteiskunnassa omaamalla laaja-alaisen ymmärryksen yksilön sosiaalisesta toimijuudesta. Yleisesti hyväksytyt sosiaaliset normit yhteiskunnassamme ovat muotoutuneet ajan saatossa palvelemaan vahvasti neurotyypillistä osaa väestöstä, ja samalla nämä normit ylläpitävät mielikuvaa oikeaoppisesta tavasta olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Jokaisella tulee kuitenkin olla mahdollisuus sosiaaliseen osallistumiseen tavalla, joka on yksilölle itselleen riittävä ja toivottu. Haasteet yksilön sosiaalisen osallistumisen taustalla voivat olla moninaiset, ja siksi näkökulmiakin tulee olla useita toimintakykyä tarkasteltaessa. Kyse voi olla esimerkiksi aistien liiallisesta kuormittumisesta, estävästä ympäristöstä, puutteista sosiaalisissa taidoissa tai siitä, ettei yksilö koe kiinnostusta tai tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota alakohtaista tutkimustietoa vertaislapsien tuella toteutetuista ja sosiaalisten taitojen edistämiseen tähtäävistä toimintaterapiainterventioista autismikirjon lasten parissa. Työtä ohjaava ajatus on, että sosiaalisten taitojen edistäminen toimintaterapiainterventiossa vahvistaa autismikirjon lapsen toimijuutta sekä mahdollistaa yhdenvertaiset lähtökohdat sosiaaliseen osallistumiseen tavalla, joka on lapselle itselleen mielekästä. Lisäksi työssä keskitytään vertaislapsen saamaan tukeen ja tehtäviin toimintaterapiainterventiossa. Kirjallisuuskatsauksen ohjaavana teoriana toimii Olsonin Sosiaalisen osallistumisen tukemisen viitekehys. Ennalta määritettyjen sisäänottokriteerien myötä katsaukseen valikoitui neljä tutkimusta, joiden interventioon sisältyy vertaislapsi. Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti värikoodauksen, pelkistämisen ja ryhmittelyn avulla.

Tutkimustuloksista selviää, että vertaisvuorovaikutteiset interventiot etenevät eri tavoin. Myös interventioiden sisällöllisissä struktuureissa on eroja, mikä näkyy vertaislapsen tehtävissä ja vastuussa intervention aikana. Toimintaterapeutin työote interventioissa on pääosin ohjauksellinen ja tukea antava autismikirjon ja vertaislapsen keskinäisissä leikkitilanteissa. Vertaislapsen valmentaminen interventioon kuuluu myös toimintaterapeutin tehtäviin. Tutkimustulokset osoittavat autismikirjon lapsen oppivan sosiaalisia taitoja vertaisvuorovaikutteisten interventioiden kautta, mutta opitun siirtämisestä ja pitkävaikutteisuudesta lapsen arkeen ei ole näyttöä.