Kroonistuneet niskan retkahdusvammat : opas fysioterapeutin työn tueksi

Abstract

Niskan retkahdusvammat ovat tärkeä aihe sen yleisyyden ja haitallisuuden vuoksi. Vammasta syntyvät monenlaiset haittavaikutukset voivat olla pitkäkestoisia sekä fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn alentavia tekijöitä. Tyypillinen syntytilanne vammalle on peräänajo- tai kylkikolari. Vamma voi syntyä myös matalaan veteen sukellettaessa, kaatuessa tai kontaktilajeissa, sillä vamman syntyyn riittää äkillinen pysähtyminen pienestäkin vauhdista. Niskan retkahdusvamman aiheuttamia vaurioita ei kuitenkaan aina voida todeta kuvantamistutkimuksissa ja n. 10 % vammoista kroonistuu. Korkeampi raportoitu kipu ja toimintarajoitus ovat nostettu riskitekijöiksi niskan retkahdusvamman kroonistumiselle. Vamman vakavuusaste ja kroonistuminen on todettu olevan naissukupuolella korkeampi. Lisäksi psykososiaaliset tekijät, kuten kivun katastrofointi, liikkumisen pelko, masentuneisuus ja omat alhaiset odotukset toipumiselle, ovat yksi suurimmista kivun kroonistumiseen vaikuttavista tekijöistä.

Opinnäytetyö on toiminnallinen työ, jonka tuotoksena luodaan opas. Yhteistyökumppanina toimii Aivovammaliitto. Työn tarkoitus on koostaa tietoa kroonisista niskan retkahdusvammoista fysioterapeuttien työn tueksi sekä tuottaa opas terapeuttiseen harjoitteluun. Työn teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Opas koostetaan tämän teoreettisen tiedon pohjalta. Opas sisältää esimerkkejä terapeuttisista harjoitteista. Pohjautuen omaan fysioterapeuttiseen arvioonsa, fysioterapeutit voivat hyödyntää opasta potilaan kuntoutuksessa. Työn tavoitteena on tukea fysioterapeutteja terapeuttisen harjoittelun toteutuksessa kroonisilla niskan retkahdusvammapotilailla.

Saatavilla olevien ajankohtaisten tutkimusten perusteella ei ole voitu osoittaa, että jokin hoitomenetelmä tai spesifi liike olisi toistaan parempi vaihtoehto kroonistuneen niskan retkahdusvamman kuntoutuksessa. Muutamat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että potilaat voivat hyötyä aktiivisesta terapeuttisesta harjoittelusta. Tärkeää on terapian jatkuvuus ja progressiivisuus. Tutkimuksia on tehty kroonisen niskan retkahdusvamman kuntoutuksesta, mutta toteutetut interventio- ja arviointimenetelmät ovat niissä erilaisia ja lisätutkimukset terapeuttisen harjoittelun vaikutuksista ovat tarpeen. Psykososiaalisten tekijöiden tärkeys tulisi myös nostaa keskiöön kuntoutuksen toteutuksessa. Lisää tutkimuksia tarvittaisiin muun muassa psykososiaalisten tekijöiden vaikuttavuudesta niskan retkahdusvammojen kroonistumiseen.