"On hävenny sitä päihteitten käyttöö enkä oo pystyny puhumaan siitä": laadullinen tutkimus päihteiden käyttöön liittyvästä puhumattomuudesta ja sen vaikutuksista sosiaaliseen toimintakykyyn

Abstract

Sosiaalialan yksi keskeisistä tehtävistä on tukea ja vahvistaa henkilöiden sosiaalista toimintakykyä erilaisissa haastavissa ja vaikeissa elämäntilanteissa. Suomalaisessa kulttuurissa puhumattomuuden ja päihteiden käytön ilmiöt ovat yleisiä, ja niitä kuvataan yleensä toisistaan irrallisina, joten niiden yhteydestä on hyvä saada lisää tutkimustietoa. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi sitä, miten näiden kahden ilmiön yhteys vaikuttaa sosiaaliseen toimintakykyyn. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata puhumattomuuden ja päihteiden käytön yhteisilmiötä sekä sen vaikutuksia sosiaaliseen toimintakykyyn. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä sekä tuottaa lisää tietoa päihteiden käyttöön liittyvästä puhumattomuudesta.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, joka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimukseen haastateltiin kuutta henkilöä, joilla oli kokemusta työelämän ulkopuolella olemisesta ja päihdehaasteista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Päihteiden käytöstä puhumista estäviä tekijöitä olivat negatiiviset tunteet, jotka ilmenivät heikkona omanarvontuntona ja päihteiden käytön peittelynä. Estävänä tekijänä oli myös yhteiskunnallinen stigma, joka sisälsi leimautumisen pelon sekä terveydenhuollon ammattilaisten negatiiviset asenteet. Päihteiden käytöstä puhumista edistäviä tekijöitä olivat luottamukselliset ihmissuhteet ja sosiaalisen toimintakyvyn vahvistuminen, ja ne sisälsivät vertaistuen, rehellisyyden läheisissä ihmissuhteissa, mielen hyvinvointia tukevat keinot ja tunnetaidot. Puhumista estävien ja edistävien tekijöiden vaikutukset sosiaaliseen toimintakykyyn näkyivät vaikutuksina läheisiin ihmissuhteisiin, toimijuuden ja osallisuuden kokemiseen sekä mielen hyvinvointiin.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Hyvällä Mielellä Pohjois-Savo 2021–2030-hanke, joka on osa Mieliteko-ohjelmaa. Opinnäytetyö tuotti tietoa päihteiden käytöstä puhumista estävistä tekijöistä sekä päihteiden käytöstä puhumista edistävistä tekijöistä, sekä näiden vaikutuksista sosiaaliseen toimintakykyyn. Tieto on merkityksellistä toimeksiantajalle, jonka tarkoituksena on lisätä mielen hyvinvointia ja mielenterveyttä sekä vähentää päihteiden käyttöä ja päihdemyönteisyyttä Pohjois-Savossa. Hanke voi jatkossa käsitellä päihteiden käyttöön liittyvää puhumisen vaikeutta. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa päihderiippuvaisten asiakkaiden kohtaamisen tukena, sillä haastatteluissa nousi esiin päihderiippuvaisten kohtaama stigma. Puhumattomuuden vaikutuksista on saatavilla vähän suomenkielistä tutkimustietoa, mikä haastoi tutkimuksen tekemistä. Tulevaisuudessa olisi tarpeellista tutkia lisää puhumattomuuden ja päihteiden käytön ilmiöiden yhteyttä.

One of the key tasks of the social work sector is to support and strengthen individuals' social functioning in various challenging and difficult life situations. In Finnish culture, the phenomena of speechlessness and substance use are common, and they are usually described as separate issues, so it is important to gather more research information of their connection. The study also examines how the connection between these two phenomena affects social functioning. The purpose of this thesis was to describe the co-occurrence of speechlessness and substance use and their effects on social functioning. The goal was to increase understanding and gather more information about the silence related the use of substances. The thesis was conducted as a qualitative study, and the data collection method used was a thematic interview conducted as individual interviews. Six individuals with experience of being outside of the working life and facing substance use challenges were interviewed for the study. The data was analyzed using inductive content analysis. Factors that inhibit talking about substance use were negative emotions, which manifested as a weak sense of self-worth and the concealment of substance use. Inhibiting factors included social stigma, which encompassed the fear of stigmatization and negative attitudes from healthcare professionals. Factors that promote talking about substance use were trusting relationships and the strengthening of social functioning, which included peer support, honesty in close relationships, methods that support mental well-being, and emotional skills. The factors that inhibit and promote talking affect social functioning by affecting close relationships, the experience of agency and participation, as well as mental well-being. The thesis was commissioned by the Hyvällä mielellä Pohjois-Savo 2021-2030 project, which is a part of the Mieliteko program. The thesis generated information on factors that inhibit talking about substance use and factors that promote talking about substance use, as well as their effects on social functioning. The information is important for the client of the thesis, whose aim is to improve mental well-being and mental health,and to reduce substance use and substance positivity in Northern Savonia. In the future, the project may address the difficulty of speaking related to substance use. The results of the thesis can be utilized in healthcare to support the encounter with substance-dependent clients, as the stigma faced by substance-dependent individuals emerged in the interviews. There is limited Finnish-language research data on the effects of silence, which proved challenging when conducting the research. In the future, it would be necessary to further investigate the connection between the speechlessness and substance use phenomena.