Lasten kokema leikkauspelko ja -ahdistus

Abstract

Lapsen kokema leikkauspelko ja ahdistus ovat yleinen näky leikkausosastolla ja preoperatiivisessa yksikössä. Sairaalassa lapsia pelottaa ja ahdistaa uudet ja pelottavat asiat, eroahdistus vanhempiin, kivun kokeminen sekä leikkaussali ympäristönä. Lapset kokevat helposti turvattomuuden tunnetta uusissa ja tuntemattomissa ympäristöissä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esille, niitä menetelmiä, mitä sairaalan hoitohenkilökunta voi käyttää työssään hoitaessaan pelokkaita ja ahdistuneita lapsipotilaita. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kuusi tutkimusta, jotka kaikki olivat ulkomailla toteutettuja. Yhtään suomalaista tutkimusta aiheesta ei löytynyt.

Aineistoa analysoitiin teemoittelun avulla. Teemat koottiin tutkimuksista nousseista ilmiöistä, joita sairaalan henkilökunta käytti lapsipotilaille, jotka kokivat pelkoa ja ahdistusta tulevaa leikkausta kohtaan. Teemoja nousi yhteensä kolme ja ne olivat vanhemman läsnäolon vaikutus lapsen kokemaan pelkoon, lapsen kanssa kommunikaatio ja yhteyden luominen sekä erilaisten pelien ja leikkien käyttäminen pelon lievittämiseen.

Tutkimustuloksista nousi esiin se, miten erilaisten teknologisten laitteiden käyttäminen helpottaa lasten kokemaa pelkoa ja ahdistusta ennen leikkaussaliin tuloa niin kuin myös leikkaussalissa. Lisäksi lapsipotilaan kanssa yhteyden luominen katsottiin olevan hyödyllistä, sillä lapsen huomio saatiin kiinnitettyä johonkin muuhun asiaan kuin itse pelottavalta tuntuvaan asiaan. Leikillä ja peleillä oli positiivinen vaikutus lapsen kokemaan pelkoon, mutta musiikilla ei todettu olevan vaikutusta pelon ja ahdistuksen kokemiseen. Vanhemman läsnäololla oli tulosten mukaan suuri merkitys lapsen kokeman turvallisuuden tunteen luomisen kanssa. Rauhallinen ja hellä vanhempi toi lapselle turvaa ja lapsi pystyi kommunikoimaan paremmin hoitohenkilökunnan kanssa. Kuitenkin vanhemman kokema ahdistus tarttui herkästi myös lapseen, millä oli negatiivisia vaikutuksia lapsen käytökseen.

Aihe on hyödyllinen erityisesti niille henkilöille, jotka työskentelevät perioperatiivisissa yksiköissä lasten parissa. Aihetta olisi hyvä tutkia myös Suomen eri leikkaussaliympäristöissä sekä erilaisissa preoperatiivisissa yksiköissä, jotta saataisiin ajankohtaista tietoa myös siitä, miten täällä Suomessa eri menetelmiä voitaisiin hyödyntää.