Varahenkilöstönä työskentelevien hoitajien kokemuksia potilaiden kotiuttamistilanteesta perusterveydenhuollon sairaalassa : laadullinen kyselytutkimus

Abstract

Viime vuosina Suomessa on keskusteltu paljon sosiaali- ja terveydenhuollon kriisistä. Sairaaloiden päivystykset ruuhkautuvat, koska potilaille ei ole tilaa vuodeosastoilla. Vuodeosastot puolestaan ruuhkautuvat, kun potilaat odottavat niillä hoivakotipaikkaa. Hoivakodit puolestaan joutuvat supistamaan toimintaansa, koska niissä ei ole riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Paine kotiuttaa potilaita voinnin salliessa omaan kotiin on suuri. Kotona pärjäämättömät palaavat uudelleen päivystykseen, jolloin päivystyksen ruuhkautumisongelma pahenee. Tämä opinnäytetyö vastaa tähän haasteeseen erään perusterveydenhuollon sairaalan osalta.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata yhden perusterveydenhuollon sairaalan varahenkilöstössä työskentelevien hoitajien (N=27) kokemuksia potilaiden kotiuttamisesta. Tavoitteena on yhtenäistää tämän sairaalan kotiuttamiskäytäntöjä kotiuttamisen potilasturvallisuuden lisäämiseksi sekä hoitotyön laadun parantamiseksi ja kehittämiseksi. Opinnäytetyön toteutettiin avoimia kysymyksiä sisältävänä laadullisena kyselynä. Ensimmäiseen kyselyyn saatiin vain yksi vastaus. Tämän jälkeen tehtiin uusintakysely, johon vastaisi seitsemän osallistujaa (n=8). Aineisto analysoitiin ryhmittelemällä ja kvantifioimalla.

Tulosten perusteella hoitajien kokemukset kotiuttamistilanteesta sekä kotiuttamiseen käytettävä aika vaihtelivat potilaasta ja osastosta riippuen. Hyvä suullinen ja kirjallinen tiedon siirto ja yhteistyö eri toimijoiden kesken edistää onnistunutta kotiuttamista, huono taas estää. Vastaajien mukaan kommunikaation taso vaihteli riippuen tilanteista. Potilaan käytössä olevista voimavaroista hoitajat huomioivat potilaan psyykkisen ja fyysisen kunnon sekä omaiset ja kotihoidon. Tuloksissa kävi ilmi, että kotiutuskoordinaattorit tunnettiin huonosti sekä niitä hyödynnettiin vähän. Kotiuttamiseen liittyvää tietoa, jota hoitajat kaipasivat, oli potilaan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat sekä selkeät yhteystiedot kotikuntoutukseen tai kotihoitoon. Hoitajat haluavat tiedon pääsääntöisesti helposti saatavassa sähköisessä muodossa ja että tieto on ajantasaista ja kattavasti kirjattu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että olosuhteet onnistuneelle kotiuttamistilanteelle tässä sairaalassa ovat olemassa, mutta kommunikaation tasosta riippuen kotiuttamistilanne voi myös epäonnistua.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kotiuttamiskäytäntöjen kehittämisessä opinnäytetyöhön osallistuvassa sairaalassa sekä muissa perusterveydenhuollon sairaaloissa. Jatkotutkimusaiheena on kyselyn toteuttaminen organisaation osastoilla olevien hoitajien keskuudessa, jotta nähdään, eroaako heidän mielipiteensä varahenkilönä toimivien hoitajien mielipiteistä. Lisäksi kommunikaation osuutta onnistuneeseen kotiuttamiseen tulisi tutkia lisää. Tämän opinnäytetyön alkuperä on tarkistettu Turnitin Orignality Check- ohjelmalla.