Väritettyjä valokuvia : Katsaus käsinväritettyjen paperipohjaisten hopeakuvien asettamiin konservointihaasteisiin perustuen kolmen referenssikuvan karakterisointiin

Abstract

Opinnäytetyössä perehdytään aitojen, paperipohjaisten hopeakuvien käsinväritykseen teoriassa ja käytännössä. Käsinväritys oli erittäin yleinen jälkikäsittelyn muoto monokro-maattisille valokuville. Värityksessä käytettyjen menetelmien ja materiaalien kirjo on huomattava, mutta työssä halutaan korostaa erityisesti paperimateriaalien ja hopeakuvan elementtien yhteensopivuutta tavallisimpien väriaineiden, öljy- ja vesivärien käytön yhteydessä.

Tutkimuskohteiksi valikoitui kolme keskenään erilaista käsinväritettyä valokuvaa Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista. Kohteista yksi tunnistettiin oletettavasti albumiinivedokseksi, kaksi muuta ovat hopeagelatiinisuurennoksia. Jokaisella kohteella on omat karakteeriset ominaisuutensa kuvan rakenteen sekä kuvapinnan värityksen suhteen. Kohteiden piirteet aiheuttivat haasteita konservoinnille. Albumiinivedoksen ja toisen hopeagelatiinivedoksen tapauksessa sovellettiin enemmän tavanomaisia paperikonservoinnin toimenpiteitä. Kolmas konservointikohde kärsi huomattavista kuvapinnan vaurioista, jotka vaativat alustavia esitutkimuksia. Kaikkien kohteiden tapauksessa kuvapinnan väritys asetti rajansa käytettävissä oleville konservointitoimenpiteille. Esimerkiksi käytettyjen värien vesiliukoisuus ja kuvapinnan hauraus olivat rajoittavia tekijöitä. Konservointiprosessin aikana todettiin, että käsinväritetyt paperipohjaiset valokuvat ovat poikkitieteellinen tutkimus-kohde. Ne ulottuvat paitsi valokuvakonservoinnin, myös paperi- ja maalauskonservoinnin osa-alueille. Tämä tekee kyseisten kohteiden konservoinnista haastavan prosessin, jossa on hallittava useampien konservointialojen perustietoutta.