Kohti hyvinvoivaa johtajuutta : johtajien kokemuksia hyvinvointia edistävistä vahvuuksista, itsetuntemuksesta ja itsereflektiosta sekä työnohjauksellisten ryhmien merkitys niiden edistämisessä

Abstract

Johtajan omalla hyvinvoinnilla on tärkeä merkitys johtamistyön kehittämiselle, hyvälle johtamistyölle ja työelämälle. Hyvinvoiva johtaja jaksaa ja viihtyy työssään. Tietoperustassa avataan keskeisiä käsitteitä johtajan vahvuuksiin, itsetuntemukseen ja itsereflektioon liittyen positiivisen johtamisen taustateoriaa hyödyntäen. Aihetta käsitellään moniulotteisesti hyvään johtajuuteen liitettävien ominaisuuksien, taitojen sekä luonteen vahvuuksien kautta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla johtajien kokemuksia hyvinvointia edistävistä vahvuuksista, itsetuntemuksesta ja itsereflektiosta sekä Positiivisen Johtamisen hankkeen teemallisten työnohjauksellisten D-ryhmien merkityksestä johtajien hyvinvoinnille. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa D-ryhmien merkityksestä johtajien vahvuuksille, itsetuntemukselle ja itsereflektiolle ja sitä kautta hyvinvoinnille. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten johtaja voi edistää vahvuuksiaan, itsetuntemustaan ja itsereflektiota. Kehittämisvaiheessa kehitettiin johtajan hyvinvointia edistävää toimintamallia.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelun keinoin. Haastattelut toteutuivat kahtena ryhmähaastatteluna Teams-yhteyden avulla. Tutkimuksessa haastateltiin D-ryhmiin osallistuneita johtajia. Haastateltavia oli kymmenen. Aineisto analysoitiin ja luokiteltiin sisällön analyysin avulla. Kehittämisvaiheessa järjestettiin johtajien kehittämistyöpaja, jossa johtajilla oli mahdollisuus vertaistuelliseen keskusteluun ja kokemusten jakamiseen toistensa kanssa. Lisäksi työpajassa ideoitiin uutta toimintamallia johtajien matalan kynnyksen vertaistuki-ryhmälle.

Johtajat kokivat, että vahvuuksilla, itsetuntemuksella ja itsereflektiolla on merkitystä heidän hyvinvoinnilleen. Työnohjausryhmiin osallistuminen edisti johtajien hyvinvointia ja erityisesti vertaistuki koettiin merkityksellisenä.

Jatkotutkimusehdotuksena nousi esiin kysymys siitä, tunnistetaanko johtajuus ammattina sekä millainen merkitys oman roolin tunnistamisella ja työn strukturoinnilla on johtajan hyvinvoinnille.