Elektronisten ja mekaanisten pipettien vertailu 2D- ja 3D-soluviljelyssä

Abstract

Tämä opinnäytetyö tehtiin kansainväliselle laboratoriovälineitä valmistavalle Sartoriukselle. Työn tavoitteena oli vertailla elektronisia ja mekaanisia pipettejä 2D- ja 3D-soluviljelyssä ja selvittää, millä saadaan parhaimmat tulokset. Vertailtavat pipetit olivat eritilavuuksisia 8-kanavaisia Tacta®- ja Picus®-pipettejä, ja käytettävät pipetointitekniikat olivat käänteinen tekniikka sekä Picus-pipetin moniannostelutoiminto. 2D-soluviljelyssä vertailtiin solujen istuttamista litteäpohjaisille kuoppalevyille. 3D-soluviljelyssä vertailun kohteena oli sferoidien istuttaminen U-pohjaisille kuoppalevyille, kasvatusliuoksen vaihto sferoideille sekä sferoidien hajottaminen.

Parhaat tulokset 2D-viljelmien ja sferoidien istuttamisessa sekä sferoidien kasvatusliuoksen vaihdossa, saatiin elektronisella 8-kanavaisella Picus 120 -pipetillä käänteisesti pipetoiden. Sferoidien hajottamisessa parhaat tulokset taas saatiin suspensoimalla sferoideja nopeasti mekaanisella 8-kanavaisella Tacta 300 -pipetillä.

Soluviljelytestien lisäksi tehtiin pipetointitestejä, joissa vertailtiin eri soluviljelyssä käytettyjen nesteiden pipetoimista, ja tutkittiin Tacta-pipettien kalibroinnin säätöä. Testattavat nesteet olivat glyseroli (75 %), Tween® 20 (10 %) ja DMEM + FBS (10 %). Testien tavoitteena oli selvittää, paranisivatko tulokset pipettien kalibroinnin säädöllä. Nesteille yritettiin löytää myös parhaat pipetointitekniikat. Testeissä käytettiin yksikanavaisia Tacta 1000- ja Tacta 200 -pipettejä.

Glyserolin (75 %) pipetointi onnistui parhaiten käänteisesti pipetoimalla, ilman pipetin säätämistä, mutta Tween 20 (10 %) ja DMEM + FBS (10 %) antoivat suuret systemaattiset virheet, joita voitaisiin parantaa säätämällä pipettiä. Pipetointitestejä pitäisi kuitenkin jatkaa, sillä testit eivät olleet tarpeeksi laajat, että niitä voitaisiin yleistää muihin tilanteisiin.