Ett Spanskt kabinettskåp : undersökning och konservering
von Numers, Anna (2023)
von Numers, Anna
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401181545
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401181545
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Pohjanmaan museon kokoelmiin kuuluva espanjalainen luulla ja kilpikonnankuorella koristeltu kabinettikaappi ja siihen kuuluva pöytä. Opinnäytetyön tavoitteena oli mahdollisuuksien mukaan selvittää kabinettikaapin ikää ja historiaa materiaalianalyysin ja tyylihistoriallisen tutkimuksen kautta sekä konservoida huonekalupari näyttelykuntoon.
Kabinettikaappi ja pöytä ovat tyyliltään 1600-lukua mutta tarkempi tutkimus viittaa siihen, että niille on tehty muutoksia 1800-luvulla. Selvin todiste tästä on kaapin sisälaatikoiden koristemateriaali, joka materiaalitutkimuksen mukaan on nitroselluloosaa.
Materiaalianalyysissä käytettiin useita menetelmiä. UV-valotutkimuksen ansiosta oli mahdollista todeta, että kaapin ulkopuolella olevat kilpikonnankuorikoristeet fluorisoivat aidon kilpikonnankuoren tapaan, kun taas kaapin sisälaatikoiden päällä olevat kilpikonnankuorta muistuttavat osat eivät. FTIR-tutkimuksella oli mahdollista todeta, että nämä osat olivat nitroselluloosaa. Mikroskooppitutkimus viittaa siihen, että kaapin ja pöydän viilu, joka on aikaisemmin luokiteltu norsunluuksi, todennäköisesti on luuta.
Sekä kaapin että pöydän suurin ongelma kunnon puolesta oli irtoilevat viilupalat. Varsinkin valkoiset luuviilupalat olivat useasta kohdasta irtoamassa tai jo irronneet. Kaapin keskellä olevassa ovessa pitkät vaakasuuntaiset viilupalat pullistelivat irti, koska alla oleva sokkopuu on kutistunut. Koska palat eivät enää mahtuneet paikoilleen niitä joutui pienentämään, jotta niitä olisi mahdollista liimata kiinni. Yksi näistä paloista oli myös deformoitunut niin, että sitä piti suoristaa kosteuskammiossa.
Lopputulos oli toistaiseksi stabiili huonekalupari, jota oli mahdollista palauttaa Pohjanmaan museon perusnäyttelyyn.
Kabinettikaappi ja pöytä ovat tyyliltään 1600-lukua mutta tarkempi tutkimus viittaa siihen, että niille on tehty muutoksia 1800-luvulla. Selvin todiste tästä on kaapin sisälaatikoiden koristemateriaali, joka materiaalitutkimuksen mukaan on nitroselluloosaa.
Materiaalianalyysissä käytettiin useita menetelmiä. UV-valotutkimuksen ansiosta oli mahdollista todeta, että kaapin ulkopuolella olevat kilpikonnankuorikoristeet fluorisoivat aidon kilpikonnankuoren tapaan, kun taas kaapin sisälaatikoiden päällä olevat kilpikonnankuorta muistuttavat osat eivät. FTIR-tutkimuksella oli mahdollista todeta, että nämä osat olivat nitroselluloosaa. Mikroskooppitutkimus viittaa siihen, että kaapin ja pöydän viilu, joka on aikaisemmin luokiteltu norsunluuksi, todennäköisesti on luuta.
Sekä kaapin että pöydän suurin ongelma kunnon puolesta oli irtoilevat viilupalat. Varsinkin valkoiset luuviilupalat olivat useasta kohdasta irtoamassa tai jo irronneet. Kaapin keskellä olevassa ovessa pitkät vaakasuuntaiset viilupalat pullistelivat irti, koska alla oleva sokkopuu on kutistunut. Koska palat eivät enää mahtuneet paikoilleen niitä joutui pienentämään, jotta niitä olisi mahdollista liimata kiinni. Yksi näistä paloista oli myös deformoitunut niin, että sitä piti suoristaa kosteuskammiossa.
Lopputulos oli toistaiseksi stabiili huonekalupari, jota oli mahdollista palauttaa Pohjanmaan museon perusnäyttelyyn.
