”Kirjat auttaa jotenkin hahmottamaan todellisuutta” : varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lastenkirjallisuudesta sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä
Lauronen, Oona (2024)
Lauronen, Oona
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402052522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402052522
Tiivistelmä
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittelee varhaiskasvatuksen Suomessa sukupuolisensitiiviseksi. Sukupuolisensitiivistä kasvatusta voi kuitenkin toteuttaa monin eri tavoin, ja opinnäytetyössä pureudutaankin lastenkirjallisuuden käyttöön sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä. Kirjallisuudella on suuri merkitys Suomessa: perheille jaetaan ensikirjoja äitiyspakkauksissa ja lukemiseen kannustetaan niin kotona kuin kouluissakin. Käytetäänkö siis päiväkodeissa lastenkirjallisuutta osana sukupuolisensitiivistä kasvatusta?
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin päiväkoti Pajalahden kanssa, jossa on jo otettu askelia sukupuolisensitiivisempään suuntaan, esimerkiksi henkilöstöä kouluttamalla ja sukupuolisensitiivistä lastenkirjallisuutta hankkimalla. Aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja haastateltavaksi pyydettiin varhaiskasvatuksen opettajia. Puolistrukturoitu haastattelu antaa mahdollisuuden keskustelevampaan tapaan toteuttaa haastattelua, mikä on etu silloin, kun haastattelun aihe on niinkin herkkä kuin sukupuolisensitiivisyys. Samalla kuitenkin voidaan myös varmistua siitä, että kaikkiin tarpeellisiin kysymyksiin on vastattu.
Opinnäytetyössä todettiin, että kirjallisuutta käytetään sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä vielä kovin vähän. Sukupuolisensitiivisyyteen ollaan melko hyvin perehtyneitä ja se nähdään erittäin tärkeänä ja positiivisena asiana. Myös kirjallisuuden merkitys ja tehokkuus työvälineenä tunnustetaan. Kirjojen lukeminen ja selailu on lapsille varsin yleistä, ja lapset ottavat yleisesti ottaen sukupuolisensitiivisyyden kovin luonnollisesti vastaan. Varsinkin vanhemmat päiväkoti-ikäiset lapset saattavat kuitenkin kyseenalaistaa kirjallisuudessa esiintyviä sukupuolisensitiivisiä teemoja ja keskustella niistä muiden ikäistensäkin kanssa. Kirjallisuudella on siis saumaa tulla käytettäväksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä, mutta toistaiseksi niin ei vielä kovin aktiivisesti tehdä. Kirjallisuuden käyttäminen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä tapahtuu lähinnä silloin, kun muista syistä valittu kirja sattumalta sisältää sukupuolisensitiivisiä teemoja.
Vaikka puolistrukturoidut haastattelut olivat hyvä valinta, olisi strukturoitua haastattelua voinut enemmän miettiä vaihtoehtona. Vastaukset ajautuivat helposti yleisemmälle tasolle, ja kirjallisuuden käsitteleminen jäi sivummalle. Tämä vaati tarkentavia kysymyksiä, jotka kuitenkin aika ajoin tuntuivat keskustelun johdattelulta. Yleisesti ottaen haastateltavat antoivat kuitenkin rehellisiä ja mietittyjä vastauksia, mikä antoi mahdollisuuden kerätyn aineiston analysointiin. Aihetta voisi vielä tutkia esimerkiksi vertailemalla eri päiväkoteja, tutkimalla syitä kirjallisuuden vähäiseen käyttöön sukupuolisensitiivisyyden välineenä tai selvittämällä, millaisia välineitä opettajat käyttävät sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä arjessa.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin päiväkoti Pajalahden kanssa, jossa on jo otettu askelia sukupuolisensitiivisempään suuntaan, esimerkiksi henkilöstöä kouluttamalla ja sukupuolisensitiivistä lastenkirjallisuutta hankkimalla. Aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja haastateltavaksi pyydettiin varhaiskasvatuksen opettajia. Puolistrukturoitu haastattelu antaa mahdollisuuden keskustelevampaan tapaan toteuttaa haastattelua, mikä on etu silloin, kun haastattelun aihe on niinkin herkkä kuin sukupuolisensitiivisyys. Samalla kuitenkin voidaan myös varmistua siitä, että kaikkiin tarpeellisiin kysymyksiin on vastattu.
Opinnäytetyössä todettiin, että kirjallisuutta käytetään sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä vielä kovin vähän. Sukupuolisensitiivisyyteen ollaan melko hyvin perehtyneitä ja se nähdään erittäin tärkeänä ja positiivisena asiana. Myös kirjallisuuden merkitys ja tehokkuus työvälineenä tunnustetaan. Kirjojen lukeminen ja selailu on lapsille varsin yleistä, ja lapset ottavat yleisesti ottaen sukupuolisensitiivisyyden kovin luonnollisesti vastaan. Varsinkin vanhemmat päiväkoti-ikäiset lapset saattavat kuitenkin kyseenalaistaa kirjallisuudessa esiintyviä sukupuolisensitiivisiä teemoja ja keskustella niistä muiden ikäistensäkin kanssa. Kirjallisuudella on siis saumaa tulla käytettäväksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä, mutta toistaiseksi niin ei vielä kovin aktiivisesti tehdä. Kirjallisuuden käyttäminen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä tapahtuu lähinnä silloin, kun muista syistä valittu kirja sattumalta sisältää sukupuolisensitiivisiä teemoja.
Vaikka puolistrukturoidut haastattelut olivat hyvä valinta, olisi strukturoitua haastattelua voinut enemmän miettiä vaihtoehtona. Vastaukset ajautuivat helposti yleisemmälle tasolle, ja kirjallisuuden käsitteleminen jäi sivummalle. Tämä vaati tarkentavia kysymyksiä, jotka kuitenkin aika ajoin tuntuivat keskustelun johdattelulta. Yleisesti ottaen haastateltavat antoivat kuitenkin rehellisiä ja mietittyjä vastauksia, mikä antoi mahdollisuuden kerätyn aineiston analysointiin. Aihetta voisi vielä tutkia esimerkiksi vertailemalla eri päiväkoteja, tutkimalla syitä kirjallisuuden vähäiseen käyttöön sukupuolisensitiivisyyden välineenä tai selvittämällä, millaisia välineitä opettajat käyttävät sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä arjessa.