Kannabinoidien määritys verinäytteestä GC-MS-laitteella
Tarkiainen, Ida (2024)
Tarkiainen, Ida
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on 
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402062578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402062578
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Oikeuskemian yksikössä, ja sen tarkoituksena oli kehittää ja validoida uusi menetelmä kannabinoidien määritykseen verinäytteistä GC-MS-laitteella. Kehitetyn menetelmän on tarkoitus korvata tällä hetkellä käytössä oleva kannabinoidien varmistusmenetelmä.
Kannabinoidit ovat kannabiskasvien vaikuttavia aineita, ja ne luokitellaan Suomessa huumausaineiksi. Kaiken kaikkiaan kannabinoideja on yli sata, joista työssä määritetyt olivat kannabidioli, tetrahydrokannabinoli, kannabinoli, 11-hydroksi-delta9-tetrahydrokannabinoli sekä 11-nor-delta9-THC-karboksyylihappo.
Menetelmän kehitys aloitettiin testaamalla uuttoa eri uuttoliuoksilla. Testattiin myös uuttoliuotintilavuuden vaikutusta sekä eri derivatisointireagensseja. Lopullisessa menetelmässä uutto tehdään neste-nesteuuttona ja uuttoliuoksena toimii 5:1-heksaanietyyliasetaattiliuos, jota lisätään 1,5 ml. Valmiin uuttomenetelmän soveltuvuus varmistettiin validoinnilla.
Validoinnissa tutkittiin selektiivisyys, lineaarisuus, tarkkuus (oikeellisuus, toistettavuus ja uusittavuus), toteamisraja, alempi määritysraja, ylempi määritysraja, saanto, prosessoitujen näytteiden stabiilisuus, suhteellinen matriisivaikutus, pienempi näytemäärä ja laajennettu mittausepävarmuus. THC:n, 11-OH-THC:n ja THC-COOH:n kohdalla verrattiin uudella ja vanhalla menetelmällä saatuja tuloksia.
Validoinnin perusteella menetelmä sopii kannabinoidien määritykseen erityisesti elävien henkilöiden näytteille, mutta vaatii jatkotestejä ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön osana kuolinsyyselvityksiä.
Kannabinoidit ovat kannabiskasvien vaikuttavia aineita, ja ne luokitellaan Suomessa huumausaineiksi. Kaiken kaikkiaan kannabinoideja on yli sata, joista työssä määritetyt olivat kannabidioli, tetrahydrokannabinoli, kannabinoli, 11-hydroksi-delta9-tetrahydrokannabinoli sekä 11-nor-delta9-THC-karboksyylihappo.
Menetelmän kehitys aloitettiin testaamalla uuttoa eri uuttoliuoksilla. Testattiin myös uuttoliuotintilavuuden vaikutusta sekä eri derivatisointireagensseja. Lopullisessa menetelmässä uutto tehdään neste-nesteuuttona ja uuttoliuoksena toimii 5:1-heksaanietyyliasetaattiliuos, jota lisätään 1,5 ml. Valmiin uuttomenetelmän soveltuvuus varmistettiin validoinnilla.
Validoinnissa tutkittiin selektiivisyys, lineaarisuus, tarkkuus (oikeellisuus, toistettavuus ja uusittavuus), toteamisraja, alempi määritysraja, ylempi määritysraja, saanto, prosessoitujen näytteiden stabiilisuus, suhteellinen matriisivaikutus, pienempi näytemäärä ja laajennettu mittausepävarmuus. THC:n, 11-OH-THC:n ja THC-COOH:n kohdalla verrattiin uudella ja vanhalla menetelmällä saatuja tuloksia.
Validoinnin perusteella menetelmä sopii kannabinoidien määritykseen erityisesti elävien henkilöiden näytteille, mutta vaatii jatkotestejä ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön osana kuolinsyyselvityksiä.
