Ohjaajien kokemuksia rajoitustoimenpiteiden tekemisestä ja kirjaamisesta sijaishuollon erityisyksikössä

Abstract

Lastensuojelun sijaishuollon asumisyksiköissä joudutaan puuttumaan ja rajaamaan lapsen perusoikeuksia. Asumisyksiköiden ohjaajat joutuvat arjessa tekemään vaativia päätöksiä koskien lapsen oikeuksien toteutumista ja rajaamista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sijaishuollon laitoshoidossa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä lasten ja nuorten rajoittamiseen sekä rajoitustoimenpiteiden nykytilasta ja kehittämiskohteista.

Tutkimuksen teoriaosuudessa tuomme esiin tietoa sijaishuollosta ja käsittelemme lastensuojelulaitoksen ohjaajien tehtäväkuvaa sekä edellytyksiä siitä, kuka voi toimia lastensuojelulaitoksen ohjaajana. Tutkimuksessa käsitellään rajoitustoimenpiteen käsitettä laajemmin ja miten rajoitustoimenpiteet eroavat kasvatuksellisesta seuraamuksesta. Opinnäytetyö tehtiin Tuisku lastensuojelupalvelut oy:n työntekijöille. Kohderyhmä koostui seitsemästä sijaishuollon palveluiden ohjaajista, jotka työssään joutuvat tekemään rajoituspäätöksiä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Vastaukset siis järjestettiin tiiviiseen ja selkeään muotoon kadottamatta sen sisältämää tietoa.

Tutkimustulosten mukaan haastatellut kokivat rajoitustoimenpiteet haastavina tilanteina, joissa tärkeänä koettiin työyhteisön tuki ja jälkipurku. Kirjaaminen oli aikaa vievää ja turhautti monia vastaajista. Moni vastaajista odotti lakimuutoksia, joista on pitkään puhuttu julkisesti, että saataisiin lisää keinoja vaativaan sijaishuoltoon. Kiinnipito oli kaikkien mielestä haastavin rajoitustoimenpide, johon saatavilla olevaa koulutusta ja kertausta pidettiin hyvänä ja välttämättömänä asiana.