Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia hyväksymis- ja omistautumisterapiaryhmistä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia millaisia kokemuksia Vaasanseudun sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen kahden yksikön, Sateenkaaritalon ja Kalliokodin asiakkailla oli yksiköissä järjestetyistä hyväksymis- ja omistautumisterapiaryhmistä. Terapian tarkoituksena oli lisätä ja vahvistaa osallistujien tietoisuustaitoja. Tutkimus tehtiin Sateenkaaritalon ja Kalliokodin tiloissa. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaa piti molemmissa yksiköissä psykoterapeutiksi kouluttautunut Vaasan ammattikorkeakoulun lehtori Ahti Nyman. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoutta hyväksymis- ja omistautumisterapian hyödyistä mielenterveyskuntoutujille, jotta sitä voitaisiin hyödyntää mahdollisesti tulevaisuudessa kuntoutumisen tukena. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen, ja se suoritettiin haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia kolmessa erässä: alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa. Ensimmäiset haastattelut pidettiin syksyllä 2013 ja seurantahaastattelut kesällä 2014. Kaikki haastattelut olivat teemahaastatteluja. Ensimmäinen haastattelu kartoitti mielenterveyskuntoutujien odotuksia ja toiveita ryhmästä. Ryhmän loputtua kartoitettiin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ja ajatuksia terapiaryhmästä, sekä mitä hyötyä ryhmä heille antoi. Seurantahaastattelussa selvitettiin muutosta, joka oli mahdollisesti tapahtunut kolmen kuukauden jälkeen ryhmän loppumisesta. Kaikki aineisto analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin, joissain osin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että mielenterveyskuntoutujat ovat omien kokemuksiensa mukaan hyötyneet ryhmästä ja saaneet siitä uutta sisältöä elämäänsä. Muiden kertomukset omasta elämästään tuovat ryhmän osallistujille tunteen siitä, etteivät he ole ajatuksiensa kanssa yksin. Vertaisten kanssa keskustelu antaa tukea vaikeaan elämäntilanteeseen ja muilta osallistujilta saattaa saada vinkkejä esimerkiksi ahdistuksen lievittämiseen. Seurantahaastattelu osoittaa, etteivät terapiaryhmän vaikutukset ole pitkäaikaisia. Hyväksymis- ja omistautumisterapiasta saadut harjoitteet ovat kuitenkin olleet hyödyllisiä osallistujien keskuudessa ja niitä on käytetty vielä ryhmän loppumisen jälkeenkin.

The purpose of this bachelor’s thesis was to find out what kind of experiences mental health rehabilitation patients have of acceptance and commitment therapy groups. ACT-groups were organized in Sateenkaaritalo and Kalliokoti, which both offer rehabilitative services for those who suffer from mental illnesses. The purpose of these therapy groups was to increase the mindfulness skills of the group members. ACT was held by a psychotherapist, Ahti Nyman, a lecturer in Vaasa University of Applied Sciences. The aim for this study was to increase awareness of the benefits that acceptance and commitment therapy can give to mental health rehabilitation patients so that it could be utilized in rehabilitation in the future. The research was qualitative and it was carried out by interviewing the rehabilitation patients three different times. The material was gathered by interviewing mental health rehab patients. The first interviews took place in autumn 2013, and the follow-up interviews were held in the summer of 2014. The first interview focused on the expectations and hopes the group members had. When the ACT-sessions had finished, the group members were asked about their experiences and thoughts about the group, what the group members had gained from the group sessions. The purpose of the follow-up interview was to perceive what changes had occurred during the three months that had passed after the therapy group had ended. All the responses were analyzed using qualitative methods. The results show that majority of the mental health rehab patients, according to their own experiences, have benefited from the ACT-groups, and have had new content in their lives. The experience was that talking with peers gives support in difficult life situations. Peers can also give advice on how to manage distressing situations. The study also shows that the positive effects from the ACT-groups are not longterm. Nevertheless, mindfulness skills learned in the ACT-groups are considered to be useful and they are being used even after the group therapy has ended.