Mielen voimaa – Mentaaliharjoittelun hyödyntäminen vasta-alkajien soitonopetuksessa
von Weissenberg, Milla (2014)
von Weissenberg, Milla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516703
Tiivistelmä
Olen esiintyvänä pianistina todennut, että mentaaliharjoittelu parantaa muusikon osaamista erittäin monella tasolla. Opinnäytetyössäni tutkin voiko mentaaliharjoittelua hyödyntää myös lasten ja vasta-alkajien musiikin opiskelussa – ja millaisissa annoksissa harjoittelu on motivoivaa ja mielekästä. Tässä opinnäytetyössä määrittelen vasta-alkajan sellaiseksi henkilöksi, joka on opiskellut musiikkia alle kaksi vuotta. Vasta-alkaja ei siis ole henkilö, joka opiskelee ihka ensimmäisiä kappaleitaan.
Tämän työn kirjoittamishetkellä olen toiminut soitonopettajan tehtävissä Kirkkonummen musiikkiopistossa ja tutkinut mentaaliharjoittelun mahdollisuuksia opetustyössäni. Videoin opetustani, ja esittelen tästä aineistosta poimimiani mentaaliharjoittelutilanteita havainnollistavina esimerkkeinä siitä, kuinka vasta-alkajien kanssa voi mentaaliharjoitella. Videokuvattaville soittotunneille osallistui neljä 9–12 -vuotiasta oppilasta, ja materiaalia syntyi yhteensä kahdeksan tunnin verran. Oppilaat olivat kuvaushetkellä mentaaliharjoitelleet kanssani noin kaksi kuukautta.
Monet opinnäytetyön esimerkit liittyvät pianonsoittoon, mutta uskon että mentaaliharjoittelu soveltuu kaikkien muusikoiden, myös laulajien työmenetelmäksi. Esittelemäni metodit soveltuvat vasta-alkajien lisäksi myös ammattilaisille.
Olen tämän työn myötä tullut siihen johtopäätökseen, että mentaaliharjoittelu on sovellettavissa lasten ja vasta-alkajien opetukseen. Tärkeimmät mentaaliharjoittelun edellytykset ovat hyvä keskittymiskyky ja se että harjoiteltavista asioista osataan luoda tarkka mielikuva. Nuottien symboliikka tulee olla oivallettu, ja harjoittelijan on tiedettävä, miten esimerkiksi koskettimisto jäsentyy. On tärkeää, että opettaja osallistuu mentaaliharjoittelutilanteeseen esittämällä oppilaalle kysymyksiä ja antamalla hänelle selkeitä ohjeita. Vaikka oppilaan sisäinen korva ei olisikaan vielä kovin kehittynyt, mentaaliharjoittelusta voi silti olla hänelle merkittävää hyötyä esimerkiksi ulkoa oppimisessa ja epäselvien alueiden hahmottamisessa.
Toivon, että työni innoittaa muusikoita ja opettajia hyödyntämään mentaaliharjoittelua jokapäiväisessä työskentelyssään.
Tämän työn kirjoittamishetkellä olen toiminut soitonopettajan tehtävissä Kirkkonummen musiikkiopistossa ja tutkinut mentaaliharjoittelun mahdollisuuksia opetustyössäni. Videoin opetustani, ja esittelen tästä aineistosta poimimiani mentaaliharjoittelutilanteita havainnollistavina esimerkkeinä siitä, kuinka vasta-alkajien kanssa voi mentaaliharjoitella. Videokuvattaville soittotunneille osallistui neljä 9–12 -vuotiasta oppilasta, ja materiaalia syntyi yhteensä kahdeksan tunnin verran. Oppilaat olivat kuvaushetkellä mentaaliharjoitelleet kanssani noin kaksi kuukautta.
Monet opinnäytetyön esimerkit liittyvät pianonsoittoon, mutta uskon että mentaaliharjoittelu soveltuu kaikkien muusikoiden, myös laulajien työmenetelmäksi. Esittelemäni metodit soveltuvat vasta-alkajien lisäksi myös ammattilaisille.
Olen tämän työn myötä tullut siihen johtopäätökseen, että mentaaliharjoittelu on sovellettavissa lasten ja vasta-alkajien opetukseen. Tärkeimmät mentaaliharjoittelun edellytykset ovat hyvä keskittymiskyky ja se että harjoiteltavista asioista osataan luoda tarkka mielikuva. Nuottien symboliikka tulee olla oivallettu, ja harjoittelijan on tiedettävä, miten esimerkiksi koskettimisto jäsentyy. On tärkeää, että opettaja osallistuu mentaaliharjoittelutilanteeseen esittämällä oppilaalle kysymyksiä ja antamalla hänelle selkeitä ohjeita. Vaikka oppilaan sisäinen korva ei olisikaan vielä kovin kehittynyt, mentaaliharjoittelusta voi silti olla hänelle merkittävää hyötyä esimerkiksi ulkoa oppimisessa ja epäselvien alueiden hahmottamisessa.
Toivon, että työni innoittaa muusikoita ja opettajia hyödyntämään mentaaliharjoittelua jokapäiväisessä työskentelyssään.