Leikkilähtöisen oppimisen tukeminen australialaisessa päiväkodissa

Abstract

Yhteistyökumppanina tässä opinnäytetyössä on Dawson Street Child Care Co-operative -päiväkoti Melbournesta Australiasta. Viime aikoina leikistä ja oppimisesta on puhuttu Australiassa paljon ja halusin selvittää, miten tämä näkyy kyseisen päiväkodin arjessa. Pyrin tässä työssäni vastaamaan kysymyksiin: miten leikkiä ja oppimista tuetaan sekä mitä leikki on. Miten voisimme hyödyntää Suomessa leikkilähtöistä oppimista ja Australiassa toimivia käytäntöjä?

Teoriaosuus koostuu Australian ja Victorian varhaiskasvatusta ohjaavista asiakirjoista, Reggio Emilia -pedagogiikasta, lapsen osallisuudesta, leikistä ja oppimisesta. Haastattelin 4-vuotiaiden ryhmän kahta työntekijää puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.

Tulosteni mukaan leikki koetaan lapsen ensisijaiseksi tavaksi oppia. Leikkiaiheet syntyvät lapsen kiinnostuksesta, eikä aikuisten tehtävänä ole ohjata leikkiä tai arvottaa leikkiä oikeaan ja väärään. Ryhmän rutiinit ovat joustavia ja aikaa leikkimiselle on paljon. Päiväkodissa kiinnitetään paljon huomiota myös oppimisympäristöihin, ja aikuisten tehtävänä on tarjota oppimiskokemuksia lapsille.

Joustavuus rutiineissa on hyvä asia, jos se on lähtöisin lasten tarpeista. Leikin tukeminen on tärkeää, sillä lapsi oppii leikkimällä. Oppimisympäristöjä muokataan lasten toiveista ja tarpeista käsin Australiassa jatkuvasti ja myös Suomessa voitaisiin ottaa lasten näkemykset paremmin huomioon oppimisympäristöjen suunnittelussa. Australiassa voitaisiin oppia suomalaisten suunnitelmallisuudesta ja sosiaalisten taitojen oppimisen tukemisesta. Suomessa voisimme oppia joustavuudesta, leikkilähtöisestä oppimisesta ja yhteisöllisyydestä. Jatkotutkimusta voisi tehdä leikkilähtöisestä oppimisesta ja yhteisöllisyyden ilmenemisestä Australiassa sekä tehdä enemmän yhteistyötä australialaisten ja suomalaisten lastentarhanopettajien välillä.

The co-operative partner in this thesis is the Dawson Street Child Care Co-operative daycare center from Melbourne, Australia. Recently, there has been a lot of talk about play and learn in Australia and I wanted to find out how this shows in everyday life in this daycare center. My main goal is to answer the following questions: how to support play and learning and what is play? How can we take advantage of play-based learning and successful practices in Finland?

The theoretical part consists of Australian and Victorian Early Years Learning Frameworks, Reggio Emilia pedagogy, children´s participation, play and learning. I interviewed two employees from the 4-year old group by using semi-structured interview. The data were analyzed according to themes.

The results showed that play is seen as the child’s primary way of learning. The topics of play derive from children´s interests. The adult’s work is not to control the play or evaluate it into right or wrong. Routines in the group are flexible and there is a lot of time to play. A lot of attention has been paid to the learning environments in daycare center and the adult’s task is to create learning experiences.

Flexibility in the routines is good thing if it arises from the children´s needs. It is important to support the play because child learns through play. Learning environments are constantly modified based on children´s wishes and needs in Australia. In Finland, we could listen to the children´s views more often when we are creating learning environments. The Finnish way of planning and how supporting children to learn social skills is something that the Australian people could learn from us. In Finland, we could learn from flexibility, play-based learning and sense of community. Further research could be conducted on play-based learning and how the sense of community occurs in Australia. We could also have more co-operation between Finnish and Australian kindergarten teachers.