Kongenitaalisen muskulaarisen torticolliksen fysioterapia lapsilla : vanhempien havaintoja lasten tilanteesta seurannan jälkeen ja näkemyksiä fysioterapeuttisesta ohjauksesta

Abstract

Opinnäytetyössä kartoitettiin keskussairaalan fysioterapiayksikössä kongenitaalisen muskulaarisen tortikolliksen (KMT) vuoksi hoidettujen lasten vanhempien havaintoja lastensa tilanteesta seurannan päätyttyä ja vanhempien näkemyksiä fysioterapeuttisesta ohjauksesta. Tavoitteena oli saada tietoa kuntoutuksen suunnittelun kehittämiseksi.

Tutkimukseen valikoitui 32 ensimmäisen elinvuotensa aikana keskussairaalan fysioterapiayksikön seurannassa vuosina 2005-2012 ollutta lasta, joilla oli KMT-diagnoosi sekä osalla sen lisäksi lonkkaluksaatio, solisluun murtuma tai olkahermopunosvaurio. Tutkimus toteutettiin vanhemmille suunnattuna postikyselynä, ja vastauksia saatiin 11 kpl. Vastaukset analysoitiin SPSS-analyysiohjelman avulla.

Vastanneiden lapset olivat kyselyhetkellä 2-9 -vuotiaita. Lapsista seitsemän oli ollut oireettomia keskimäärin 3,7 kk kestäneen seurannan päättyessä. Kyselyhetkellä oireettomia oli kymmenen. Neljällä lapsella oli kyselyhetkellä poikkeavuutta pään tai kasvojen muodossa. Lasten liikunnallinen kehitys oli normaalia. Vanhemmat olivat keskimäärin lähes samaa mieltä väitteistä, jotka koskivat tyytyväisyyttä keskussai-raalan fysioterapeuttiseen ohjaukseen, annetun tiedon riittävyyttä, kotiohjeiden selkeyttä ja ohjauksen merkittävyyttä lapsen toipumisen kannalta. Kyselyyn vastanneet vanhemmat olivat siis havainneet KMT-oireiden lieventyneen ajan kuluessa. Poikkeamat kallon muodossa olivat kuitenkin yleisiä, kun seuranta oli päättynyt ennen epäsymmetrian korjaantumista. Fysioterapeuttisen ohjauksen vanhemmat olivat kokeneet pääosin hyvänä.

The thesis was a survey about the condition of the children who were treated in a central hospital in 2005-2012 for congenital muscular torticollis (CMT) and their parents’ opinions on the physiotherapeutic guidance they got during the tracking in the hospital. The purpose was to get data to improve the treatment.

32 children with CMT and hip dislocation, clavicle fracture or plexus brachial paresis who were tracked in the physiotherapy department of the central hospital during their first year were included. The survey was carried out as a postal questionnaire for the parents. 11 answers were received and analyzed using SPSS analysis program.

The children of the respondents were 2-9 years old. Seven children had been asymptomatic when finishing the tracking continuing 3.7 months on average. 10 out of 11 children were asymptomatic when the survey was carried out. Four children had abnormalities on the shape of head or face. The motor development of the children was normal and none of them needed any special support or care. The parents mostly agreed that they were pleased with the physiotherapeutic guidance, got enough information, the home program was clear and the guidance was important for their child to recover.

The parents had noticed that the symptoms of CMT eased off over time when treated in accordance with current methods. However, the abnormalities in the form of skull and face seemed to be relatively significant when finishing the tracking before the symptoms disappear. The parents’ experiences of the physiotherapeutic guidance were mostly positive.