Röntgenhoitajien valmiudet mielenterveyspotilaan kohtaamiseen

Abstract

Mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien potilaiden lisääntyminen potilasvirrassa voi röntgenhoitajan kannalta tarkoittaa lisääntyvää tarvetta kuvantamistutkimusten aikaisille hoidollisille toimenpiteille. Haasteellisuuden konkretisoituminen erityisesti biofysiologisen terveyden tukemisen mitoittamiseen ja kuvantamismenetelmien optimaaliseen hyödyntämiseen on todennäköistä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tiedoksiantajina toimivien röntgenhoitajien (n=12) omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan tiedon pohjalta kuvailla toimintavalmiuksia tilanteissa, joissa mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien potilaiden kohtaamista tapahtuu. Tarkoituksena oli lisäksi kuvailla minkälaisia haasteita ja käytäntöjä tilanteisiin liittyy. Valmiuksilla tarkoitettiin tässä yhteydessä kykyä suoriutua tilanteista, eli tarkoituksenmukaisen toiminnan mahdollistamiseen vaadittavaa tietotaitoa mielenterveyspotilaiden kanssa toimittaessa. Tavoitteena on luoda perustaa koulutuksen kehittämiselle, sekä parantaa mielenterveyspotilaan hoidon laatua ja turvallisuutta kuvantamistutkimuksissa. Tavoitteena on myös tuoda esille vastaajien hyväksi toteamia toimintamenetelmiä. Hyötyjiä ovat paitsi nykyiset ja tulevat röntgenhoitajat, myös opetushenkilökunta ja potilaat. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynnettiin verkkopohjaista anonyymisti vastattavaa kyselylomaketta, jonka avulla informaatiota kerättiin myös laajemmalta alueelta.

Aineiston analysointi perustui aineistolähtöisen sisällönanalyysin hyödyntämiseen. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että valmiuksia mielenterveyspotilaan kohtaamiseen pidettiin suurimmaksi osaksi kokemuksen kautta muodostuneina ja niiden saavuttamista pelkästään opiskeluluonteisesti kyseenalaistettiin. Diagnostisen kuvantamistutkimuksen suorittamiseen vaaditun osaamisen koettiin olevan tässä yhteydessä seurausta osittain koulutusohjelman ydinalueiden ulkopuolisten asioiden hallitsemisesta. Osaamisensa kehittämisessä ja toteuttamisessa röntgenhoitajat kokivat vaikutusmahdollisuutensa merkittäviksi, kun pyrkimyksenä oli ymmärrys mielenterveyspotilaiden mahdollisista yksilöllisistä tarpeista ja niihin vastaamisesta. Suurin osa röntgenhoitajista arvioi mielenterveyspotilaiden kohtaamista kuvantamistutkimuksissa tapahtuvan viikoittain. Useat vastaajista kertoivat kokeneensa eritasoista haasteellisuutta tai ongelmallisuutta kohtaamistilanteisiin liittyen. Jatkossa tutkimustuloksia voidaan hyödyntää koulutuksessa, kuin erilaisten ohjemateriaalien työstämisessä. Jatkotutkimushaasteena on aiheen uudelleentarkastelu tulevaisuuden merkittävien kehitysaskelien myötä, sekä toiveiden mukaisen harjoitusmateriaalin kehittäminen.

Increase in patients suffering from mental health problems can lead to an increased need for therapeutic action during x-ray examinations. The challenge becomes concrete especially when trying to adjust the need for biofysiological health support or managing optimum use of imaging technology.

The purpose of this study was to describe operational capabilities based on radiographers’ (n=12) own personal experiences when they meet patients who suffer from mental health problems. The purpose was also to identify what kind of challenges and practices could be found related to this. In this context capabilities meant the ability to perform in situations, meaning the required knowledge needed to be able to work for the best of patients suffering from mental health problems. The aim is to create basic knowledge that can be used for educational purposes and for improving quality and safety of x-ray examinations that mental health patients participate in. The aim is also to introduce ways thought to be good for dealing with patients of interest. People who benefit from this work are not only the present and future radiographers, but also members of teaching staff and patients. data was collected by using a web-based anonymous questionnaire.

The achieved data was analyzed using the data based content analysis. The results of this study revealed that capabilities to face patients suffering from mental health problems were thought to be achieved for the most part by working experience. Radiographers felt that it was questionable whether capabilities could be achieved purely by studying. The required skills to perform a diagnostic x-ray examination in this context were thought to be result of managing theoretical areas that are not the core of the profession. In development and implementation of these areas of context radiographers thought that they were able to make a difference, when their personal aim was to understand and respond to the individual needs of patients. Most radiographers estimated that facing patients who suffer from mental health problems happens at weekly basis. Many of the radiographers felt that they had had problems of some sort related to facing mentioned patients. Results of this study can be used in educational purposes. The challenge for further research is to re-examine the subject if it happens to develop significantly. Another challenge is to create instructional material using this study as a trendsetter.