Eutrophication Study of Lake Liesjärvi

Abstract

Eutrophication is defined as a greater inflow of nutrients to an aquifer than is consumed. Excess nutrients cause over population of lower-quality organisms, thus decreasing the quality of water. When the living conditions worsen, the more demanding quality vegetation and fauna disappear.

This research project studied about the chemistry and effects of eutrophication. Gained information was applied to Liesjärvi lake that is located in Southern Finland. This lake was chosen due to a natural park and a recently opened peat swamp dig site located within the drainage basin.

The sampling for this project was done in January 2014. There were 5 sampling points selected at the inflow and outflow points of water and also in the middle of the lake.

In situ measurements included temperature, conductivity, dissolved oxygen quantity and pH. Chemical oxygen demand (COD) and nutrient content was measured in a laboratory. Measured nutrients include phosphorus, nitrate, nitrite, sulphite oxide, and chlorides. COD was measured by oxidizing pretreated samples with permanganate, and nutrients were measured with ion exchange chromatographer.

The results were compared with each other and with those of previous measurements. Analyses showed that Liesjärvi’s water is of good quality, and the quality has remainder the same for the last 50 years. The lake is mildly eutrophicated, which is typical or humus, rich waters.

Vesistön rehevöitymisellä tarkoitetaan orgaanisten eliöiden määrän kasvamista sen luon-nollisen sietokyvyn ylitse. Rehevöitymistä aiheuttaa ravinteiden epätasapaino, jolloin ve-dessä on enemmän ravinteita, kuten fosforia ja nitraatteja, kuin mitä vesistön eliöt kulutta-vat. Epätasapainon seurauksena vaatimattomammat kasvit ja eläimet lisääntyvät, ja elinympäristöltään vaativammat lajit katoavat.

Tässä tutkimuksessa käydään läpi rehevöitymisen taustaa ja kemiaa. Saatua tietoa sovel-letaan Etelä-Suomessa sijaitsevaan Liesjärveen. Kyseinen järvi on valittu tutkimuksen koh-teeksi, sillä osittain sen ranta-alue on rauhoitettu kansallispuistoksi, mutta järven valuma-alueella on 2010–luvulla avattu turvekaivanto.

Vedenlaatuanalyysia varten Liesjärvestä nostettiin näytteitä vuoden 2014 helmikuussa viidestä eri kohdasta. Näytteiden ottopaikat valittiin järven sisään- ja ulosvirtaamien, ja keskikohdan mukaisesti.

Paikan päällä oli mahdollista mitata järven lämpötila, sähkönjohtokyky, happipitoisuus ja pH -arvo. Laboratoriotutkimuksissa mitattiin kemikaalien hapenkulutus, fosfori-, nitraatti-, nitriitti-, kloridi-, ja sulfaattioksidipitoisuudet. Kemiallinen hapenkulutus mitattiin hapettamalla näytteet käsittelyn jälkeen permanganaatilla ja ravinteiden määrä mitattiin ioninvaihto-kromatografilla.

Tutkimuksen tuloksia verrattiin toisiinsa ja aikaisempina vuosina tehtyihin mittaustuloksiin. Analyysin tuloksena todettiin, että veden laadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 50–vuoteen. Liesjärvi on siis edelleen hyvässä kunnossa, joskin se on vieläkin alueelle tyypillisesti lievästi rehevöitynyt.