Simulaatiopedagogikka akuuttihoidon koulutuksessa : simulaatio-ohjaustilanteen suunnittelu, toteutus ja arviointi
Saari, Leila (2014)
Saari, Leila
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112917507
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112917507
Tiivistelmä
Simulaatioharjoittelulla on pitkät perinteet hoitotyön koulutuksessa, mutta 2000 -luvulla siitä on tullut yhä keskeisempi pedagoginen oppimismenetelmä erityisesti ryhmätyötaitojen harjoittelussa kriittisesti sairaan potilaan hoitotyössä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tutkimusnäyttöä simulaatiokoulutuksen vaikutuksesta kliinisen hoitotyön oppimisessa. Tavoitteena oli tuottaa kirjallisuuskatsauksen näyttöön perustuva (best practice) opetusvideo ja siihen liittyvä kirjanen simulaatio-opetustilanteen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin sähköisistä Cinahl, Medline ja Cochrane -tietokannoista ja käsihaulla saatujen artikkelin lähdeluetteloista. Mukaan otettiin vuosien 2000 – 2012 välillä julkaistut artikkelit, jotka käsittelivät akuuttihoitotaitojen saavuttamista potilassimulaattorin avulla. Artikkelit arvioitiin Joanna Briggs Institute kriteerien mukaan. Aineistoon otettiin mukaan ainoastaan alkuperäistutkimukset. Aineisto (n=13) sisälsi määrällisin (n=9) ja laadullisin (n=4) menetelmin tehtyjä tutkimuksia. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä.
Simulaatio koettiin hyödylliseksi ja turvalliseksi menetelmäksi harvoin sattuvien korkeariskisten hätätilanteiden harjoittelussa. Menetelmä soveltui myös ei-teknisten taitojen kuten tiimityötaitojen harjoitteluun, potilasturvallisuutta vaarantavien puutteellisten toimintaohjeiden ja väärien toimintatapojen havaitsemiseen ja korjaamiseen. Simulaatio kehitti kliinisten taitojen lisäksi myös kriittisen ajattelun taitoja ja päätöksentekoa. Oppimista tehosti simulaation jälkeinen oppimiskeskustelu.
Tulokset eivät osoittaneet täysin kiistattomasti simulaatio-oppimisen tehokkuutta verrattuna muihin oppimismenetelmiin, mutta simulaatiopedagogiikka oli hyödyllinen menetelmä oppia erityisesti harvoin sattuvissa hätätilanteissa tarvittavia kliinisiä ja ei-teknisiä hoitotaitoja. Jatkotutkimuksia tarvitaan simulaatiopedagogiikan vaikuttavuuden arvioinnista luotettavin mittarein. Tulosten perusteella toteutettu simulaatio-opetustilanteen suunnittelun, toteutuk-sen ja arvioinnin opetusmateriaali palvelee kaikkia terveydenhuollon opetustehtävissä toimivia henkilöitä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tutkimusnäyttöä simulaatiokoulutuksen vaikutuksesta kliinisen hoitotyön oppimisessa. Tavoitteena oli tuottaa kirjallisuuskatsauksen näyttöön perustuva (best practice) opetusvideo ja siihen liittyvä kirjanen simulaatio-opetustilanteen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin sähköisistä Cinahl, Medline ja Cochrane -tietokannoista ja käsihaulla saatujen artikkelin lähdeluetteloista. Mukaan otettiin vuosien 2000 – 2012 välillä julkaistut artikkelit, jotka käsittelivät akuuttihoitotaitojen saavuttamista potilassimulaattorin avulla. Artikkelit arvioitiin Joanna Briggs Institute kriteerien mukaan. Aineistoon otettiin mukaan ainoastaan alkuperäistutkimukset. Aineisto (n=13) sisälsi määrällisin (n=9) ja laadullisin (n=4) menetelmin tehtyjä tutkimuksia. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä.
Simulaatio koettiin hyödylliseksi ja turvalliseksi menetelmäksi harvoin sattuvien korkeariskisten hätätilanteiden harjoittelussa. Menetelmä soveltui myös ei-teknisten taitojen kuten tiimityötaitojen harjoitteluun, potilasturvallisuutta vaarantavien puutteellisten toimintaohjeiden ja väärien toimintatapojen havaitsemiseen ja korjaamiseen. Simulaatio kehitti kliinisten taitojen lisäksi myös kriittisen ajattelun taitoja ja päätöksentekoa. Oppimista tehosti simulaation jälkeinen oppimiskeskustelu.
Tulokset eivät osoittaneet täysin kiistattomasti simulaatio-oppimisen tehokkuutta verrattuna muihin oppimismenetelmiin, mutta simulaatiopedagogiikka oli hyödyllinen menetelmä oppia erityisesti harvoin sattuvissa hätätilanteissa tarvittavia kliinisiä ja ei-teknisiä hoitotaitoja. Jatkotutkimuksia tarvitaan simulaatiopedagogiikan vaikuttavuuden arvioinnista luotettavin mittarein. Tulosten perusteella toteutettu simulaatio-opetustilanteen suunnittelun, toteutuk-sen ja arvioinnin opetusmateriaali palvelee kaikkia terveydenhuollon opetustehtävissä toimivia henkilöitä.