Kartiokeilatietokonetomografia-hammaskuvantamisen laadunvarmistus ja täydennyskoulutus Suomessa : katsaus vuodesta 2012 vuoteen 2014
Kakko, Kirsi; Klingberg, Miranda; Kärki, Elina (2014)
Kakko, Kirsi
Klingberg, Miranda
Kärki, Elina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117608
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117608
Tiivistelmä
Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan kartiokeilatietokonetomografialaitteiden (KKTT-laitteiden) määrä hammaskuvantamisessa on kaksinkertaistunut vuodesta 2011 vuoteen 2014 (Holopainen 2012:3,23). Tästä syystä KKTT-hammaskuvantamisen perehdytys ja laadunvarmistus ovat tärkeitä, jotta toiminta vastaisi säteilylain vaatimuksia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten KKTT-hammaskuvantamisen laadunvarmistuksen tilanne oli muuttunut Suomessa vuodesta 2012 vuoteen 2014. Opinnäytetyö oli jatkotutkimus Holopaisen (2012) toteuttamaan opinnäytetyöhön. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomessa toimivat suun terveydenhuollon organisaatiot, joilla oli käytössä KKTT-laite (n=60). Yksiköiden yhteystiedot saatiin Säteilyturvakeskuksen toimipaikkarekisteristä.
Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella 8.9.–28.9.2014. Kysely sisälsi 28 kysymystä, joista avoimia oli 16, strukturoituja 7 ja puoli-strukturoituja 5. Kyselylomakkeita lähetettiin 54 kappaletta, joista 14 palautui. Tulokset analysoitiin käyttämällä SPSS-tilasto-ohjelmaa. Yhdeksän avointa kysymystä analysoitiin laadullisen aineistoanalyysin tavoin.
Tulosten mukaan toimipaikoissa suoritettiin laadunvarmistustoimenpiteitä yhtä hyvin kuin vuonna 2012. Ne toteutuivat myös Säteilyturvakeskuksen vaatimin aika välein. Eniten tarkastettiin kuvan laadun tasaisuutta. Vähiten suoritettiin potilasannosten määrittämistä, itsearviointia sekä kuvamonitoreiden, työasemien ja kuvankatseluolosuhteiden testausta. Laadunvarmistustoimenpiteitä toteuttivat ensisijaisesti röntgenhoitajat. Mikäli röntgenhoitajaa ei yksikössä ollut, oli tehtävään nimetty joku muu alan ammattihenkilö. Kaikki kyselyn suun terveydenhuollon ammattiryhmät toteuttivat niin digitaalisia kuin KKTT-hammaskuvauksia. Eniten KKTT-hammaskuvauksia suorittivat röntgenhoitajat ja suuhygienistit.
Tutkimuksessa selvitettiin myös täydennyskoulutuksen tarpeellisuutta sekä kuvausindikaatioita. Yleisimpiä indikaatioita KKTT-hammaskuvantamiseen olivat implantointi ja viisaudenhampaiden poiston suunnittelu. Vastaajat kokivat KKTT-hammaskuvantamisen tuovan hyvin paljon diagnostista lisäarvoa. Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämää täydennyskoulutusta pidettiin hyvänä ja hyödyllisenä, mutta koulutuksen laajuus jakoi mielipiteitä. Yli puolet vastanneista koki, ettei heidän toimipaikallaan ole tarvetta KKTT-täydennyskoulutukselle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Suomessa Säteilyturvakeskuksen antaman ohjeistuksen mukaisten laadunvarmistustoimenpiteiden toteutumisen tilanne on hyvä. Tärkeää on huomioida jatkossakin riittävä ohjeistus laadukkaaseen laadunvarmistukseen sekä alan jatkuvan kehittymisen myötä tarvittava henkilöstön koulutus. Työtämme voi hyödyntää hammaskuvantamiseen ja laadunvarmistukseen liittyvissä asioissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten KKTT-hammaskuvantamisen laadunvarmistuksen tilanne oli muuttunut Suomessa vuodesta 2012 vuoteen 2014. Opinnäytetyö oli jatkotutkimus Holopaisen (2012) toteuttamaan opinnäytetyöhön. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomessa toimivat suun terveydenhuollon organisaatiot, joilla oli käytössä KKTT-laite (n=60). Yksiköiden yhteystiedot saatiin Säteilyturvakeskuksen toimipaikkarekisteristä.
Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella 8.9.–28.9.2014. Kysely sisälsi 28 kysymystä, joista avoimia oli 16, strukturoituja 7 ja puoli-strukturoituja 5. Kyselylomakkeita lähetettiin 54 kappaletta, joista 14 palautui. Tulokset analysoitiin käyttämällä SPSS-tilasto-ohjelmaa. Yhdeksän avointa kysymystä analysoitiin laadullisen aineistoanalyysin tavoin.
Tulosten mukaan toimipaikoissa suoritettiin laadunvarmistustoimenpiteitä yhtä hyvin kuin vuonna 2012. Ne toteutuivat myös Säteilyturvakeskuksen vaatimin aika välein. Eniten tarkastettiin kuvan laadun tasaisuutta. Vähiten suoritettiin potilasannosten määrittämistä, itsearviointia sekä kuvamonitoreiden, työasemien ja kuvankatseluolosuhteiden testausta. Laadunvarmistustoimenpiteitä toteuttivat ensisijaisesti röntgenhoitajat. Mikäli röntgenhoitajaa ei yksikössä ollut, oli tehtävään nimetty joku muu alan ammattihenkilö. Kaikki kyselyn suun terveydenhuollon ammattiryhmät toteuttivat niin digitaalisia kuin KKTT-hammaskuvauksia. Eniten KKTT-hammaskuvauksia suorittivat röntgenhoitajat ja suuhygienistit.
Tutkimuksessa selvitettiin myös täydennyskoulutuksen tarpeellisuutta sekä kuvausindikaatioita. Yleisimpiä indikaatioita KKTT-hammaskuvantamiseen olivat implantointi ja viisaudenhampaiden poiston suunnittelu. Vastaajat kokivat KKTT-hammaskuvantamisen tuovan hyvin paljon diagnostista lisäarvoa. Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämää täydennyskoulutusta pidettiin hyvänä ja hyödyllisenä, mutta koulutuksen laajuus jakoi mielipiteitä. Yli puolet vastanneista koki, ettei heidän toimipaikallaan ole tarvetta KKTT-täydennyskoulutukselle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Suomessa Säteilyturvakeskuksen antaman ohjeistuksen mukaisten laadunvarmistustoimenpiteiden toteutumisen tilanne on hyvä. Tärkeää on huomioida jatkossakin riittävä ohjeistus laadukkaaseen laadunvarmistukseen sekä alan jatkuvan kehittymisen myötä tarvittava henkilöstön koulutus. Työtämme voi hyödyntää hammaskuvantamiseen ja laadunvarmistukseen liittyvissä asioissa.