Oppilaiden osallisuuden vahvistaminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on vahvistaa Hiidenkiven peruskoulun oppilasosallisuutta opettajien työtapoja kehittämällä. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä Hiidenkiven peruskoulussa tapahtuu osallisuuden edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmista, mitä osallisuutta edistäviä rakenteita ja henkilökunnan työtapoja Hiidenkiven peruskoulussa on, ja miten oppilaiden osallisuutta voidaan edistää tehden toimivia käytäntöjä ja osallisuustyön haasteita näkyviksi. Lisäksi opinnäytetyössä etsittiin osallisuutta edistäviä ratkaisuja, joiden pohjalta koulun henkilökunnan työtapoja voidaan kehittää.

Opinnäytetyö hyödyntää näyttöön perustuvan käytännön mallia (evidence-based practice). Näyttöön perustuvassa kehittämisessä tehdään ammattikunnalle näkyväksi sitä tietoa, jolle tehty työ pohjautuu. Opinnäytetyössä kerättiin tietoa oppilaiden osallisuuden edistämisestä teoreettisen tiedon, haastattelun sekä kyselyiden avulla. Aineistosta saatu näyttö esiteltiin koulun johtoryhmälle keskusteluiltapäivässä. Keskustelun ja muun aineiston perusteella koottiin opinnäytetyön loppuraportti, joka luovutettiin jouluna 2014 Hiidenkiven peruskoulun ja Helsingin opetusviraston käyttöön.

Tulosten perusteella Hiidenkivessä tehdään paljon työtä oppilaiden osallisuuden edistämiseksi, mutta aitoa oppilaslähtöisyyttä voisi olla enemmänkin. Jotkut koulun rakenteet saattavat vaikeuttaa aidon osallisuuden toteutumista. Henkilökunnan roolit osallisuuden edistämisessä koettiin erilaisiksi ja henkilökunnan saumaton yhteistyö osallisuuden edistämiseksi tuntui haastavalta. Aikuisten merkitys oppilaiden arjessa nähtiin tärkeänä, ja oppilaiden hyvinvoinnista kannettiin huolta. Tärkeää olisi turvata riittävä aikuisten määrä oppilaiden arjessa esimerkiksi palkkaamalla helposti lähestyttävä ”koulumummo”. Yhteishengen kohottamiseen, oppilaiden vertaistoimintaan ja hyvinvoinnin edistämiseen voisi löytyä ratkaisuja moniammatillisesta yhteistyöstä. Kaikki oppilaiden kanssa toimijat tarvittaisiin vahvempaan yhteistyöhön oppilaiden hyvinvoinnin kehittämiseksi.

The objective of the thesis was to find out how pupil involvement is advanced and how social exclusion is prevented in Hiidenkivi elementary school. The aim was also to study the structures and methods that support pupil involvement in Hiidenkivi. Furthermore, the goal was to strengthen pupil involvement by making practices and challenges of involvement work visible. Finally, the thesis introduces some solutions with which school staff can develop their methods in advancing pupil involvement.

The thesis is principally qualitative. The overriding method was evidence-based practice that included interviews, inquiries and a teach-in with the executive board of Hiidenkivi ele-mentary school. The evidence was presented to the executive board in order for them to be able to further develop pupil involvement methods. The interview questions and results were divided into groups by using the model of Raivio and Karjalainen, which presents the dimensions of involvement in three categories: having, acting and belonging.

The results show that there are several methods with which teachers can advance pupil involvement in Hiidenkivi. The roles of different members of staff vary in advancing pupil involvement and seamless collaboration seems challenging. There is a need for stronger collaboration between all school workers. Some structures may prevent full pupil involvement in some aspects. The well-being of pupils is important. Pupils need everyday adult interaction. It is essential to ensure that sufficient number of adults work with pupils every day. One solution to this could be to hire a “school granny” to work as an easily accessible adult. Multiprofessional collaboration could benefit pupils’ peer activities, team spirit and the promotion of well-being.

Schools should pay even closer attention to the structures and hierarchies that might prevent genuine pupil involvement. Many tasks aiming at pupil involvement come originally from teachers or management and therefore lack pupils’ point of view. Pupils should be heard more and they should be given more opportunities to come up with initiatives and to be tangibly involved in projects they are interested in. More time should be made available to interact with pupils in a leisurely manner as opposed to a goal-oriented manner.