Vainajien ja leikkauspreparaattien kuvantaminen : röntgenhoitajan näkökulma

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää röntgenhoitajien kokemuksia vainajien ja leikkauspreparaattien kuvantamisista. Tuomme myös esiin näiden kuvantamisten myötä hiljaisen eli kokemusperäisen tiedon välittämisen merkitystä kuvantamisessa.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus ja sen aineisto kerättiin puolistrukturoituna teemakyselynä ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistui neljä röntgenhoitajaa joilla on kokemusta molemmista kuvauksista.

Tutkimuksemme perusteella röntgenhoitajat eivät koe vainajien tai leikkauspreparaattien kuvantamista epämiellyttävänä vaan pikemminkin uteliaisuutta herättävänä kokemuksena. Tutkimuksessamme selvisi että kuolleet vauvat koettiin vaikeimpana kuvannettavana kun taas leikkauspreparaattien kuvantaminen on helppoa suorittaa ja se koetaan vähemmän pelottavana koska kyseessä on vain eloton osa ihmistä.

Tutkimuksemme perusteella tieto sekä vainajien että leikkauspreparaattien kuvantamisista siirtyy kokeneemmilta röntgenhoitajilta toisille röntgenhoitajille perehdyttämisen kautta työ-paikoilla koska näitä kuvantamisia ei voi oppia kuin tekemällä.

The purpose of our study was to chart radiographers’ experiences of imaging deceased people and samples of cancer tissues.

Our study was a qualitative study. The material of this project was gathered from a semi-structured questionnaire that was answered by four radiographers with experience on both of these imaging. The data was analyzed by using the methods of inductive content analysis.

Based on our study, we draw a conclusion that radiographers did not think that imaging deceased people or a sample of a cancer tissue was uncomfortable. Instead, it raised their interest and curiosity towards these types of imaging. In our study, it became clear that the deceased babies were considered as the most difficult imaging task while sample of cancer tissues imaging was easy to perform, and it was less frightening because it was just a life-less part of a human body.

Based on our study results, we made a conclusion that the knowledge by experience of these imaging was transferred from more experienced radiographers to younger radiog-raphers. This was carried out by the induction of imaging deceased people and samples of cancer tissues in the workplace. Moreover, it was shown in our study results that these kind of imaging tasks cannot be learnt any other way than by doing it.