Herran kiitosta minä laulan : Yksinlaulun jumalanpalveluskäytön mahdollisuudet
Rantanen, Inkeri (2014)
Rantanen, Inkeri
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117722
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117722
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee yksinlaulun käyttöä jumalanpalvelusmusiikin yhteydessä. Fokus on rajattu liturgian ulkopuoliseen solistiseen lauluun, jota tarkastellaan kanttorin työn näkökulmasta. Työn tavoite on esittää perusteluja yksinlaulun jumalanpalveluskäytölle ja selvittää sen toteutukseen liittyviä erilaisia mahdollisuuksia tavalla, joka rohkaisee kirkkomuusikoita yksinlaulun esittämiseen jumalanpalveluksessa.
Tutkielman teoriaosuus koostuu kirkkomusiikin historian yleisesityksestä yksinlaulun näkökulmasta ja yksinlaulun jumalanpalveluskäytön perusteiden ja ilmenemismuotojen kartoituksesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan valossa. Työssä myös kootaan yhteen ja tiivistetään aihepiiriä käsittelevää aiempaa, hajanaista materiaalia.
Opinnäytetyön tutkimusosuus on pääosin laadullinen tutkimus, jonka materiaali koostuu Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Virtuaalikirkko-palvelun videoarkistoon tallennetuista jumalanpalveluksista. Tutkimuksessa havainnoidut 57 jumalanpalvelusta on toimitettu Turun ja Oulun tuomiokirkoissa kirkkovuoden 2013–2014 adventin ja helluntain välisenä aikana.
Tutkimusaineiston tilaisuuksista käytettiin yksinlaulua 27:ssä eli hieman harvemmin kuin joka toisessa. Oulussa laulun käyttö oli jonkin verran yleisempää kuin Turussa. Yksinlaulun esitti tyypillisesti kanttori suomen kielellä, ja siihen liittyi useimmiten urkusäestys, vaikka havaintomateriaalissa esiintyi myös monia muunlaisia ratkaisuja. Käytetty ohjelmisto kattoi monenlaisia tyylejä ja aikakausia ja siihen sisältyi materiaalia myös virsikirjasta. Jumalanpalveluksen musiikin toteuttamiseen osallistuvan avustavan tahon, kuten kuoron, läsnäolo vaikutti yksinlaulun esiintyvyyttä vähentävästi. Useimmiten laulua käytettiin vastausmusiikin paikalla tai kuolleiden kiitosmusiikkina esirukouksen yhteydessä.
Koska tutkimusmateriaalin jumalanpalvelukset on toimitettu tuomiokirkoissa, eivät tutkimuksen tulokset ole laajemmin yleistettävissä, sillä useimmissa seurakunnissa musiikkiin käytettävissä olevat resurssit ovat vaatimattomammat. Tutkimus avaa kuitenkin mielenkiintoisia näköaloja yksinlaulun käyttömahdollisuuksiin puitteissa, joissa on kaikki edellytykset jumalanpalvelusmusiikin rikkaaseen toteuttamiseen.
Tutkielman teoriaosuus koostuu kirkkomusiikin historian yleisesityksestä yksinlaulun näkökulmasta ja yksinlaulun jumalanpalveluskäytön perusteiden ja ilmenemismuotojen kartoituksesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan valossa. Työssä myös kootaan yhteen ja tiivistetään aihepiiriä käsittelevää aiempaa, hajanaista materiaalia.
Opinnäytetyön tutkimusosuus on pääosin laadullinen tutkimus, jonka materiaali koostuu Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Virtuaalikirkko-palvelun videoarkistoon tallennetuista jumalanpalveluksista. Tutkimuksessa havainnoidut 57 jumalanpalvelusta on toimitettu Turun ja Oulun tuomiokirkoissa kirkkovuoden 2013–2014 adventin ja helluntain välisenä aikana.
Tutkimusaineiston tilaisuuksista käytettiin yksinlaulua 27:ssä eli hieman harvemmin kuin joka toisessa. Oulussa laulun käyttö oli jonkin verran yleisempää kuin Turussa. Yksinlaulun esitti tyypillisesti kanttori suomen kielellä, ja siihen liittyi useimmiten urkusäestys, vaikka havaintomateriaalissa esiintyi myös monia muunlaisia ratkaisuja. Käytetty ohjelmisto kattoi monenlaisia tyylejä ja aikakausia ja siihen sisältyi materiaalia myös virsikirjasta. Jumalanpalveluksen musiikin toteuttamiseen osallistuvan avustavan tahon, kuten kuoron, läsnäolo vaikutti yksinlaulun esiintyvyyttä vähentävästi. Useimmiten laulua käytettiin vastausmusiikin paikalla tai kuolleiden kiitosmusiikkina esirukouksen yhteydessä.
Koska tutkimusmateriaalin jumalanpalvelukset on toimitettu tuomiokirkoissa, eivät tutkimuksen tulokset ole laajemmin yleistettävissä, sillä useimmissa seurakunnissa musiikkiin käytettävissä olevat resurssit ovat vaatimattomammat. Tutkimus avaa kuitenkin mielenkiintoisia näköaloja yksinlaulun käyttömahdollisuuksiin puitteissa, joissa on kaikki edellytykset jumalanpalvelusmusiikin rikkaaseen toteuttamiseen.