Kun pikku Iiris räsymaton raidoista lauloi : miten äitiys muuttaa musiikkioppilaitoksen opettajan työtä?
Sinnemäki, Ulla-Kaisa (2014)
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112817453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112817453
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tarkastelen miten äidiksi tuleminen muuttaa musiikkioppilaitoksen opettajan opettajuutta. Miten vanhemmuus ja äitiys muuttavat opetustyötä, opetusmenetelmiä, opettajan ja lasten välisiä suhteita, oman arjen ja työn hallintaa sekä ajatuksia opettamisesta ja omasta identiteetistä?
Työni olennaisin aineisto on kerätty haastatteluin. Haastateltavia oli viisi. He työskentelevät tai ovat työskennelleet sekä musiikkileikkikoulunopettajina että soitonopettajina. Olen itse kahden lapsen äiti ja olen kuten haastateltavanikin toiminut sekä musiikkileikkikoulunopettajan että soitonopettajana.
Omien kokemusten, haastattelujen ja lähdeaineiston kautta vahvistui, että vanhemmuus, kuten opettajuuskin ovat jatkuvia kehitysprosesseja, joiden mukana muuttuu ja muokkautuu. Sekä vanhemmuuteen että opettajuuteen kehittymiseen tarvitaan herkkyyttä ymmärtää lapsen tarpeita ja hänen kehitystasoaan.
Tutkimukseni aiheen parissa vahvisti käsityksiäni äidiksi tulemisen positiivisesta vaikutuksesta opettajuuteen. Vanhemmuus voi auttaa ymmärtämään ja hyödyntämään opetuksessa tärkeitä asioita, kuten empaattisuutta, vuorovaikutusta ja inhimillisyyttä. Vanhemmuus voi myös vahvistaa lasten kanssa olennaisia elämyksellisiä lähestymistapoja ja opetusmenetelmiä. On kuitenkin muistettava, että äitiys ei sinänsä ole tae hyvästä opetuksesta ja että opettaja voi olla empaattinen ja hyvä, vaikka hänellä ei olisikaan kokemusta vanhemmuudesta.
Työni olennaisin aineisto on kerätty haastatteluin. Haastateltavia oli viisi. He työskentelevät tai ovat työskennelleet sekä musiikkileikkikoulunopettajina että soitonopettajina. Olen itse kahden lapsen äiti ja olen kuten haastateltavanikin toiminut sekä musiikkileikkikoulunopettajan että soitonopettajana.
Omien kokemusten, haastattelujen ja lähdeaineiston kautta vahvistui, että vanhemmuus, kuten opettajuuskin ovat jatkuvia kehitysprosesseja, joiden mukana muuttuu ja muokkautuu. Sekä vanhemmuuteen että opettajuuteen kehittymiseen tarvitaan herkkyyttä ymmärtää lapsen tarpeita ja hänen kehitystasoaan.
Tutkimukseni aiheen parissa vahvisti käsityksiäni äidiksi tulemisen positiivisesta vaikutuksesta opettajuuteen. Vanhemmuus voi auttaa ymmärtämään ja hyödyntämään opetuksessa tärkeitä asioita, kuten empaattisuutta, vuorovaikutusta ja inhimillisyyttä. Vanhemmuus voi myös vahvistaa lasten kanssa olennaisia elämyksellisiä lähestymistapoja ja opetusmenetelmiä. On kuitenkin muistettava, että äitiys ei sinänsä ole tae hyvästä opetuksesta ja että opettaja voi olla empaattinen ja hyvä, vaikka hänellä ei olisikaan kokemusta vanhemmuudesta.