Ylemmän nilkkanivelen passiivinen mobilisaatio diabeetikolla : muutokset nilkan liikkuvuudessa ja plantaarisessa paineessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä muutoksia diabeetikoiden nivelten passiivisella mobilisaatiolla saadaan ylemmän nilkkanivelen liikkuvuuteen ja jalkaterän plantaariseen paineeseen. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta nivelten mobilisaation käyttömahdollisuuksista diabeetikoilla. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys Ry:n kanssa.

Opinnäytetyön tutkimuksellinen lähestymistapa oli triangulaatio, eli monimetodinen, jossa yhdistyvät sekä määrällinen että laadullinen menetelmä. Aineisto kerättiin mittaamalla ylemmän nilkkanivelen dorsaalifleksion liikkuvuus goniometrillä sekä mittaamalla plantaarinen paine Medilogic -paineanturijärjestelmällä. Lisäksi käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Käytännössä järjestettiin viisi mobilisaatiokertaa kahden viikon aikana, josta ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla suoritettiin mittaukset. Tutkimusjoukoksi valikoitui seitsemän 35-76-vuotiasta diabeetikkoa, joilla kaikilla esiintyi liikerajoitusta ylemmässä nilkkanivelessä.

Ylemmän nilkkanivelen sekä plantaarisen paineen tulokset analysoitiin SPSS -ohjelmiston avulla käyttäen verrannollisten parien t-testiä. Plantaarisen paineen tuloksia kuvattiin myös sanallisesti. Haastattelu analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin logiikkaa käyttäen. Tarkasteltaessa mittaustuloksia liikkuvuus lisääntyi kaikilla tutkittavista 1-9 astetta (°). Ainoastaan polvi koukussa liikkuvuus pysyi yhdellä samana ja kahdella liikkuvuus väheni 1-2 astetta. Plantaarisen paineen tulokset olivat erittäin vaihtelevat, eikä yhteneväisiä johtopäätöksiä voitu tehdä. Paine saattoi laskea tietyltä alueelta, mutta samalla kohota toisella alueella. Pääsääntöisesti kokemukset mobilisaatiosta olivat positiivisia ja kokonaisuudessaan mobilisaatio koettiin hyödylliseksi hoitomenetelmäksi.

Opinnäytetyöstä saadut tulokset osoittavat, että mobilisaatio voisi olla hyödyllinen hoitomenetelmä nivelten liikerajoitusten hoitoon diabeetikoilla, mutta aiheesta on syytä tehdä lisää tutkimuksia. Plantaarisen paineen tutkiminen tulisi suorittaa pidemmällä aikavälillä, jotta siitä saataisiin merkitseviä muutoksia. Opinnäytetyötä ja sen tuloksia voivat hyödyntää etenkin terveysalan ammattilaiset, esimerkiksi jalkaterapeutit ja fysioterapeutit, jotka käyttävät työssään mobilisaatiota hoitomenetelmänä.

The purpose of this thesis was to find out what changes appear on the talocrural joint and plantar pressure when using joint mobilization with diabetic patients. The aim was to find out the possibilities to use joint mobilization as treatment with diabetic patients. The thesis was carried out in collaboration with Diabetes Association of the Helsinki Metropolitan Area.

This thesis was a diverse study where qualitative and quantitative approach was combined. Data for this study were collected by measuring the movement of the talocrural joint using goniometer and measuring the plantar pressure of both feet using Medilogic Pressure Measuring System with insoles. We also used half-structured interview to collect data. The study was carried out in a period of two weeks during which patients received joint mobilization treatment five times. Measurements were taken on the first and the last day of the study. The group of subjects consisted of seven diabetics, ranging in age from 35 to 76 years, all of whom had limited joint mobility in their talocrural joints.

The results of the measurements were analyzed using SPSS statistical software with Paired Samples T Test. Plantar pressure was also analyzed using description of the changes. The results of the interview were analyzed based on the data used. In the measurements of the talocrural joint every subject’s joint movement improved 1 to 9 degrees. The only exception when measuring the talocrural joint knee flexed was in the left foot, where the joint movement stayed the same or decreased slightly (1 to 2 degrees). The results of the plantar pressure measurements showed that there were no significant changes in the plantar pressure so it was impossible to make any further conclusions. The pressure decreased on some area but on another area it might have increased. Primarily the results from the joint mobilization were positively good and all in all it was considered to be a useful treatment.

The results of the study show that joint mobilization could be a useful treatment for limited joint mobility with diabetic patients but further research is required on the subject. In the future the study of the plantar pressure should be carried out in a longer period of time in order for significant changes to emerge. The results of this thesis can be utilized by health care workers who use this method.