Psykiatristen potilaiden kokemuksia omahoitajuudesta
Turpeinen, Kirsi (2014)
Turpeinen, Kirsi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120318291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120318291
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata potilaiden kokemuksia omahoitajuudesta. Tavoitteena oli kehittää omahoitajuutta ja siten hoidon laatua. Tutkimuskysymykset olivat: mitä omahoitajuus on psykiatristen potilaiden mielestä ja miten omahoitajuus on auttanut psykiatrisia potilaita. Tämä opinnäytetyö oli osa Auroran sairaalan omahoitajahanketta.
Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla haastattelemalla viittä psykiatrisessa sairaalahoidossa olevaa potilasta. Haastattelut analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen.
Psykiatristen potilaiden kokemukset omahoitajuudesta olivat pääosin hyviä. Ainoastaan yksi potilas ei saanut juuri minkäänlaista apua omahoitajuudesta. Hänelle oli myös epäselvää, kuka hänen omahoitajansa oli. Suurimmaksi osaksi omahoitajaa pidettiin merkityksellisenä ja omahoitajasuhteeseen oltiin tyytyväisiä. Omahoitajan tuli olla perehtynyt potilaaseen ja hän välitti tietoa potilaalle, piti yhteyttä muihin työntekijöihin ja seurasi potilaan vointia. Omahoitajan kanssa oli mahdollista keskustella ja omahoitaja oli mukana potilastapaamisissa.
Omahoitaja auttoi potilasta tukemalla häntä tiedollisesti ja henkisesti. Omahoitajakeskustelut auttoivat psyykkiseen vointiin. Omahoitajuudessa auttoi myös luottamuksellisuus, hoidon jatkuvuus, keskustelun mahdollistaminen, omahoitajan potilasta huomioiva työtapa, huolenpito ja hyväksyvä ja välittävä suhtautuminen potilaaseen.
Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan kehittää omahoitajuutta kartoittamalla omahoitajan tehtävä-alueita, joiden avulla jatkossa omahoitajuus toteutuisi tasalaatuisemmin kaikille. Omahoitajan ja potilaan hoitoon osallistuvien muiden hoitajien roolia tulisi selkeyttää, samoin omahoitajuudessa käytössä olevia termejä. Kaikille potilaille tulisi tarjota mahdollisuus omahoitajakeskusteluihin.
Jatkossa voitaisiin tutkia omahoitajien kokemuksia omahoitajuudesta ja potilaiden näkemyksiä siitä, miten omahoitajuutta tulisi kehittää.
Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla haastattelemalla viittä psykiatrisessa sairaalahoidossa olevaa potilasta. Haastattelut analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen.
Psykiatristen potilaiden kokemukset omahoitajuudesta olivat pääosin hyviä. Ainoastaan yksi potilas ei saanut juuri minkäänlaista apua omahoitajuudesta. Hänelle oli myös epäselvää, kuka hänen omahoitajansa oli. Suurimmaksi osaksi omahoitajaa pidettiin merkityksellisenä ja omahoitajasuhteeseen oltiin tyytyväisiä. Omahoitajan tuli olla perehtynyt potilaaseen ja hän välitti tietoa potilaalle, piti yhteyttä muihin työntekijöihin ja seurasi potilaan vointia. Omahoitajan kanssa oli mahdollista keskustella ja omahoitaja oli mukana potilastapaamisissa.
Omahoitaja auttoi potilasta tukemalla häntä tiedollisesti ja henkisesti. Omahoitajakeskustelut auttoivat psyykkiseen vointiin. Omahoitajuudessa auttoi myös luottamuksellisuus, hoidon jatkuvuus, keskustelun mahdollistaminen, omahoitajan potilasta huomioiva työtapa, huolenpito ja hyväksyvä ja välittävä suhtautuminen potilaaseen.
Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan kehittää omahoitajuutta kartoittamalla omahoitajan tehtävä-alueita, joiden avulla jatkossa omahoitajuus toteutuisi tasalaatuisemmin kaikille. Omahoitajan ja potilaan hoitoon osallistuvien muiden hoitajien roolia tulisi selkeyttää, samoin omahoitajuudessa käytössä olevia termejä. Kaikille potilaille tulisi tarjota mahdollisuus omahoitajakeskusteluihin.
Jatkossa voitaisiin tutkia omahoitajien kokemuksia omahoitajuudesta ja potilaiden näkemyksiä siitä, miten omahoitajuutta tulisi kehittää.