Koulu toimintaterapian ympäristönä : toimintaterapeuttien ja opettajien näkemyksiä
Forssén, Milla; Lalli, Selja (2014)
Forssén, Milla
Lalli, Selja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120418371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120418371
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin kouluympäristöä toimintaterapian kontekstina. Siinä tutkittiin, miten toimintaterapeutit hyödyntävät koulun luonnollista ympäristöä koululaisen toimintaterapiassa ja millaisia hyötyjä ja rajoitteita siihen liittyy. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vajaaliikkeisten Kunto Ry:n (VLK) kanssa, joka voi hyödyntää tuotettuja tietoja lasten kuntoutustoiminnan kehittämisessä. Myös toimintaterapeutit ja opettajat voivat hyötyä tiedoista työnsä kehittämisessä. Työn loppuun on liitetty taulukko, jossa esitellään koululaisen toimintaterapiaan liittyviä tutkimuksia ja opinnäytetöitä, jotta niiden sisältämiä tietoja on mahdollista hyödyntää käytännön työssä koululaisten kuntoutuksen parissa.
Erityistä tukea tarvitsevien koululaisten toimintaterapiaa tulisi teoria- ja tutkimustiedon mukaan toteuttaa koululaisen luonnollisessa ympäristössä ja koulun luontaisia rutiineja ja toimintoja hyödyntäen. Kuntoutuspalveluiden pitäisi tulla koululaisen luo, ei päinvastoin. Suomessa tietämys toimintaterapiasta on kouluissa vähäistä, ja toimintaterapeutit hyödyntävät koulun luonnollista ympäristöä vaihtelevasti. Tämän vuoksi aihetta on tarpeellista tutkia.
Opinnäytetyössä perehdyttiin kirjallisuuden avulla ympäristön, yksilön ja toiminnan väliseen suhteeseen ja ympäristön merkitykseen koululaisen toimintaterapiassa. Tutkielman tekoa ohjasi PEO-malli (Person-Environment-Occupation Model) ja tutkimusmetodina käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää toimintaterapeuttia ja kolmea opettajaa yksilöhaastatteluina.
Opinnäytetyön tulosten perusteella suomalaiset toimintaterapeutit hyödyntävät koulun luonnollista ympäristöä vähemmän kuin kirjallisuudessa on suositeltu, tyypillisempää heille on työskentely koulun erillisessä tilassa tai vastaanottotiloissa. Koulun luonnollisen ympäristön hyödyntämiseen liittyy kuitenkin lukuisia hyötyjä; muun muassa erilaiset tukikeinot ja terapiassa opitut taidot integroituvat koululaisen arkeen tehokkaammin, yhteistyö opettajan ja terapeutin välillä on sujuvampaa, ja terapia saattaa hyödyttää koko luokkaa. Koulussa toteutettavaa toimintaterapiaa rajoittaa pääasiassa se, että maksusitoumuksia koulukäynneille ei myönnetä riittävästi. Rajoitteista huolimatta koulu tarjoaa toimintaterapian toteuttamiselle monipuolisen ympäristön, ja sen hyödyntämistä tulisi tutkia ja kehittää jatkossa. Olisi hyödyllistä tutkia, millaiset toimintaterapian menetelmät soveltuvat suomalaisessa kouluympäristössä toteutettavaksi sekä tehdä käyttökokeiluja niitä koskien.
Erityistä tukea tarvitsevien koululaisten toimintaterapiaa tulisi teoria- ja tutkimustiedon mukaan toteuttaa koululaisen luonnollisessa ympäristössä ja koulun luontaisia rutiineja ja toimintoja hyödyntäen. Kuntoutuspalveluiden pitäisi tulla koululaisen luo, ei päinvastoin. Suomessa tietämys toimintaterapiasta on kouluissa vähäistä, ja toimintaterapeutit hyödyntävät koulun luonnollista ympäristöä vaihtelevasti. Tämän vuoksi aihetta on tarpeellista tutkia.
Opinnäytetyössä perehdyttiin kirjallisuuden avulla ympäristön, yksilön ja toiminnan väliseen suhteeseen ja ympäristön merkitykseen koululaisen toimintaterapiassa. Tutkielman tekoa ohjasi PEO-malli (Person-Environment-Occupation Model) ja tutkimusmetodina käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää toimintaterapeuttia ja kolmea opettajaa yksilöhaastatteluina.
Opinnäytetyön tulosten perusteella suomalaiset toimintaterapeutit hyödyntävät koulun luonnollista ympäristöä vähemmän kuin kirjallisuudessa on suositeltu, tyypillisempää heille on työskentely koulun erillisessä tilassa tai vastaanottotiloissa. Koulun luonnollisen ympäristön hyödyntämiseen liittyy kuitenkin lukuisia hyötyjä; muun muassa erilaiset tukikeinot ja terapiassa opitut taidot integroituvat koululaisen arkeen tehokkaammin, yhteistyö opettajan ja terapeutin välillä on sujuvampaa, ja terapia saattaa hyödyttää koko luokkaa. Koulussa toteutettavaa toimintaterapiaa rajoittaa pääasiassa se, että maksusitoumuksia koulukäynneille ei myönnetä riittävästi. Rajoitteista huolimatta koulu tarjoaa toimintaterapian toteuttamiselle monipuolisen ympäristön, ja sen hyödyntämistä tulisi tutkia ja kehittää jatkossa. Olisi hyödyllistä tutkia, millaiset toimintaterapian menetelmät soveltuvat suomalaisessa kouluympäristössä toteutettavaksi sekä tehdä käyttökokeiluja niitä koskien.