Taidekuureja leikkipuistoon : yhteisötaidetta ja osallisuutta kaupunkitilaan

Abstract

Opinnäytetyössäni arvioin Helsingin kaupungin leikkipuistoissa ja asuinalueilla toteutettujen Taidekuuri -yhteisötaideprojektien vaikutuksia. Arviointi kohdistuu 13 erilliseen yhteisötaideprojektiin, joka toteutettiin vuosien 2011 – 2012 aikana eri puolilla Helsinkiä. Toiminnan tavoitteena oli tarjota lapsille mahdollisuus taiteen tekemiseen ja onnistumisen kokemuksiin, lisätä lasten näkyvyyttä kaupunkitilassa sekä tuoda taidetta ja kulttuuria asuinalueiden arkeen. Arvioinnissa käytän aineistoa, joka on kerätty Taidekuuri -toiminnan aikana. Arviointiotteeni on laadullinen. Työssä on vahva toimintatutkimuksellinen ulottuvuus sekä aineiston että oman tutkijapositioni vuoksi. Teoreettisena viitekehyksenä käytän sosiaalipedagogiasta nousevaa sosiokulttuurista innostamista, myös lasten ja kaupunkitilan suhde nousee tarkasteluun.

Arvioinnin perusteella Taidekuurien toiminnallisten prosessien aikana on syntynyt erilaisia ”kohtaamisen tiloja”, joiden puitteissa on ollut mahdollista herkistyä tarkastelemaan itseään, maailmaa ja yhteisön jäseniä uudella tavalla. Toiminnan seurauksena on syntynyt mahdollisuus tarkastella yhdessä myös sitä, millaisia yhteisötason osallistumismahdollisuuksia instituutioissa ja kaupunkitilassa lapsille on. Yhteisötaideprojekti voi arvioinnin perusteella tehdä lasten osallisuutta vahvistavan intervention puiston ja asuinalueen toimintaan sekä vuorovaikutussuhteisiin. Taidekuuri-toiminnan kokemusten perusteella Helsingin kaupungin leikkipuistot soveltuvat toimintaympäristöinä sosiokulttuuriselle innostamiselle ja yhteisötaide-projekteille, koska niissä järjestettävä toiminta on helposti ja yhdenvertaisesti saavutettavissa kaikille alueen lapsille ja niiden toimintaperiaatteet vapaaehtoisuuteen perustuvasta osallistumisesta ja kaikille avoimista tiloista tukevat sosiokulttuuriseen innostamisen mahdollisuuksia ja yhteisöllistä lähestymistapaa.

Taidekuuri-toiminnan keskeisiä elementtejä saavutettavuuden ja rakenteen suhteen voi hyödyntää muissakin projekteissa, mutta käytännön menetelmätasolla soveltamiseen liittyy siinä määrin taiteen ja sosiokulttuurisen innostamisen edellyttämää osaamista, että sellaisenaan siitä ei leikkipuisto-ohjaajille menetelmää syntynyt. Tämän arvioinnin perusteella taiteilijoiden ohjaamat yhteisötaideprojektit tulisi menetelmäkehittämisen sijaan nähdä avoimina prosesseina ja interventioina, jotka avaavat tietä asuinalueiden yhteisöjen kehittymiselle.

In this thesis I evaluate the impacts of 13 community art projects, called “Art Prescription”, which took place in municipal playgrounds in Helsinki in 2010 -2011. The main aims of the projects were to enable children to have an experience of making art and succeeding in it, to increase the visibility of children in urban space and to increase the role of art and culture in the everyday life in residential areas. I base my evaluation on data collected during the activities in Art Prescription projects. The evaluation has a strong action research dimension due to the way the data was collected and my position as a researcher. As a theoretical framework I use sociocultural animation and also the relationship between children and urban space is placed under of observation.

The evaluation shows that a community art project can make a social intervention, which strengthens the social inclusion of children in their local community and develops relations between playgrounds and communities they are part of. On the basis of the evaluation it can be concluded that the processes which have resulted from the activities in Art Pre-scription projects have created an open space where it has been possible to reflect oneself and the surrounding reality. During the processes it has been possible to observe what kind of participation opportunities the institutions and urban space have to offer to children. Community art activities in municipal playgrounds are easily and equally reachable for all children in the area, and their principles of participation on voluntary basis and shared open spaces support possibilities for sociocultural animation and communal approaches.

The key elements in Art Prescription activities concerning reachability and structure can be used in other projects, but on a practical level applying Art Prescription as a method requires so high a level of knowledge of art and sociocultural animation that as such could not be developed into a method for the use of playground workers. On the basis of this evaluation, it can be concluded that instead of being seen as possibilities which can be developed into methods, artist led community art projects should be seen as open processes and interventions which will lead way to the development of communities.