Sosiokulttuurista innostamista ilmaisupainotteisella työpajalla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä peilataan sosiokulttuurisen innostamisen teoriaa erään suomalaisen ilmaisupainotteisen työpajan prosessissa. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta ilmaisupainotteisen työpajan mahdollisuuksista toimia sosiokulttuurisena innostajana ja vaikuttajana yhteiskuntamme haasteisiin. Työssä tutkitaan, miten sosiokulttuurisen innostamisen teoria toteutuu ilmaisupainotteisessa työpajaprosessissa ja millaiset tekijät vahvistavat ja heikentävät osallistujien innostumista.

Tutkimus on laadullinen tutkimus, ja lähestymistapa on hermeneuttis-fenomenologinen. Tutkimusaineisto muodostuu neljän osallistujan haastatteluista sekä tekijän huomioista pajaprosessin havainnoijana ja ryhmän jäsenenä.

Tutkimuksen haastateltavat kertovat kokemuksiaan työpajaprosessista ja sen vaikutuksista liittyen innostumiseen, osallistumiseen sekä aktiiviseen toimintaan. Näin syntyy tietoa työpajatoiminnan ja ohjaajan roolista innostajana.

Työssä ilmenee, että Ilmaisupainotteinen työpajaprosessi on osallistujalleen innostavaa ja osallistavaa. Työpajatoiminta ei kuitenkaan aktivoi osallistujiaan itsenäisiksi toimijoiksi yhteiskunnassa, ainakaan heti. Tulosten mukaan yhdessä tekeminen ja teatteri menetelmänä ovat yhdessä sosiokulttuurista innostamista. Tärkein rooli innostamisessa on innostajalla sekä toisilla innostujilla, ryhmällä.

In this thesis, a socio-cultural empowerment theory is reflected to a Finnish expressionistic workshop process. The aim is to raise awareness of the expressionistic-based workshop opportunities for socio-cultural activities to bring about inspiring and influential societal challenges. This thesis is studies how the socio-cultural empowerment theory is realized in an expressionistic-based workshop process and the factors that strengthen and weaken the participants being inspired.

The study is a qualitative research, and the approach is hermeneutic-phenomenological. The research consists of four participant interviews and the author's considerations on the workshop process observer as well as the member of the group.

The study interviewees tell about their experiences of the workshop process and its relation to the effects of enthusiasm, participation and active involvement. This creates an information of workshop activities and the role of the supervisor as an inspirer.

The work shows that the expressionistic-based workshop is both inspiring and inclusive. The workshop activities do not activate participants as independent actors in society, at least not right away. The results show that working together and in conjunction with the theater are great methods of sociocultural motivation. The most important role is the one of the inspirer and this the main task is to inspire others to become excited as a part of the group.