Hygienian laitoksen pienoismallikokoelman konservointi Eiran sairaalan korttelin pienoismalli esimerkkinä

Abstract

Tutkimuksen aiheena oli Helsingin yliopistomuseolle kuuluva pienoismallikokoelma, joka on valmistunut 1910-luvun puolivälissä. Se on ollut Lääketieteellisen tiedekunnan hygienian laitoksen opetuskäytössä ainakin vielä ennen toista maailmansotaa. Pienoismallit havainnollistavat hygienia-ajattelun alkuvaiheen keskeisiä aiheita, kuten ikkunarakenteita, käymälöitä, vedenpuhdistamoita ja tuuletuksen järjestämistä. Kokoelmasta, joka käsittää n.50 esinettä valittiin yksi pienoismalli aktiivisen konservoinnin kohteeksi. Tämä pienoismalli esittää nk. Eiran sairaalan korttelia eteläisessä Helsingissä. Opinnäytetyössä on tuotettu tietoa pienoismallikokoelman taustasta, tarkoituksesta ja elinkaaresta erilaisia historiantutkimuksen metodeja käyttäen.

Kaupungistuminen ja teollistuminen 1800-luvun lopulla toivat mukanaan uudenlaisia terveydellisiä ongelmia. Tartuntataudit, kuten tuberkuloosi, levisivät ahtaasti asutuissa työläiskortteleissa. Tietoisuus siitä, että bakteerit ovat tautien kasvualusta, oli varsin tuore. Ongelmien ratkaisemiseksi oli kehitettävä uudenlaisia toimenpiteitä. Kansanvalistustyö tuli tällöin avainasemaan. Asumisratkaisuissa alettiin kiinnittää huomiota puhtauteen, valoisuuteen ja ilmanvaihtoon. Yksi osa tutkimusta oli hahmottaa kokoelman rakennetta kartoittamalla ja tunnistamalla pienoismallien kohteet sekä jakamalla ne aihepiireittäin eri ryhmiin.

Yhden pienoismallin käytännön konservointityö antaa suuntaviivoja muidenkin kokoelman esineiden konservointiin. Pienoismallin kunnosta voidaan todeta, että vauriot liittyivät pääasiassa likaantumiseen ja joidenkin osien irtoamiseen. Konservointi käsitti mallin puhdistamisen patinaa vaalien sekä irronneiden osien kiinnittämisen ja yhden puuttuvan palan korvaamisen uudella. Ennaltaehkäisevän konservoinnin osalta käydään läpi kokoelmalle soveltuvia säilytys-, käsittely- ja näytteillepanosuosituksia.

Lopuksi kokoelman merkitystä on arvioitu Significance 2.0 -metodia soveltaen. Päällimmäisiä johtopäätöksiä olivat, että kokoelma on ainutlaatuinen ja merkittävä ja että se ansaitsisi lisätutkimusta. Esineiden tunnistaminen ja niiden toiminnan ymmärtäminen on tärkeää kokoelman kertovuuden kannalta. Tulevaisuudessa kokoelmassa olisi potentiaalia näytteillepanoon. Esineiden avulla voidaan havainnollistaa paitsi hygienia-ajattelun, myös malliajattelun, lääketieteen ja pedagogiikan historiaa. Lisäksi mallit antavat hyvän kuvan kaupungin elinoloista ja ajankohdan rakennustekniikasta.

The subject of this thesis was the conservation of the scale model collection of the Institute of hygiene at the Faculty of medicine at the University of Helsinki. The collection was manufactured between 1914-1917 and it has been used as a teaching instrument at least until the Second World War. The scale models implement the core motives of the hygiene thinking of that time. One scale model from the collection was chosen as the target of active conservation treatment. The aim of the thesis was to produce information about the history, meaning and lifespan of the collection.

The urbanization and industrialization in Helsinki in the late 19th Century brought along new health problems. Infectious diseases, such as tuberculosis, spread easily in the tightly inhabited blocks. The knowledge of how the diseases are transmitted was fairly new. It was necessary to invent new ways of engineering in order to fight the unhealthy conditions. Cleanliness, light and ventilation became important guidelines in construction. One part of the thesis was to perceive the structure of the scale model collection. This was done by identifying the subjects and dividing them into different subcategories by themes.

The practical conservation of one particular scale model gave guidelines for the conservation of the whole collection. The damages of the scale model consisted of dirt and loose parts. The conservation treatment was made by careful cleaning, attaching loose parts and replacing one missing part. All this was done while preserving the patina. The preventive conservation was taken into account by giving recommendations for preserving, treating and displaying of the collection.

The last part of the thesis dealt with the evaluation of the collection by applying the so-called Significance 2.0 method. The main conclusions were that the collection is unique, significant and it deserves more research. The Identification of the subjects and better understanding of their functions will increase the collections narrative value. The Collection has potential for being displayed in the future. The models can demonstrate evolving ideas of hygiene science, model construction and the history of medicine and pedagogy. In addition the collection gives a good idea of the living conditions and the construction engineering of that era.