Miten käsitellä vanhemman kuolemaa yhdessä leikki-ikäisen lapsen kanssa?
Karjalainen, Jennifer; Kernen, Susanna (2024)
Karjalainen, Jennifer
Kernen, Susanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on 
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403194732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403194732
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailevan kirjauskatsauksen avulla selvittää, miten käsitellä vanhemman kuolemaa yhdessä leikki-ikäisen kanssa. Opinnäyte-työn tehtävänä oli vastata kysymykseen, miten kohdata kuolevan vanhemman lapsi hoitotyön näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa ajantasaista tietoa siitä, miten hoitaja voi hoitotyön näkökulmasta tukea lasta ja hänen kehitystään, huomioiden myös hänen perheensä, toisen vanhemman kuollessa. Opinnäytetyössä hyödynnettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmää ja siinä käytettyä aineistoa analysoitiin sisältöanalyysillä.
Vanhempi on leikki-ikäiselle lapselle yksi elämän tärkeimmistä henkilöistä. Kun toinen vanhempi sairastuu vakavasti ja vanhemman sairauden ennuste on huono saattaa vanhemmalle olla haastavaa ottaa tilanteen vakavuus lapsen kanssa puheeksi. Sairaanhoitajana onkin hyvä kannustaa vanhempia lapsen kanssa avoimeen keskusteluun sekä antaa vanhemmille tukikeinoja keskustelun käymiseen lapsen kanssa. Sairaanhoitajan on hoitotyön asiantuntijana hyvä keskustella myös lapsen kanssa vanhemman kuolemasta, jotta lapsi saa ikätasoista tietoa vanhemman tilasta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vanhemmat kokevat epävarmuutta siitä, miten ja milloin ottaa lapsen kanssa puheeksi toisen vanhemman väistämätön kuolema. Vanhemmat toivoisivat usein sairaanhoitajalta neuvoja keskustelun sisältöön. Lisäksi ilmeni, että vanhemmat kokevat hoitajien ohjauksen puutteellisena ja hoitajien jopa välttelevän aiheesta keskustelemista.
Opinnäytetyön tulosten pohjalta ilmeni tarve sairaanhoitajien tiedon lisäämiselle tukikeskustelun järjestämisestä varten surevalle lapselle sekä vanhempien ohjaamiselle siitä, milloin ja miten ottaa lapsen kanssa puheeksi toisen vanhemman väistämätön kuolema. 
Vanhempi on leikki-ikäiselle lapselle yksi elämän tärkeimmistä henkilöistä. Kun toinen vanhempi sairastuu vakavasti ja vanhemman sairauden ennuste on huono saattaa vanhemmalle olla haastavaa ottaa tilanteen vakavuus lapsen kanssa puheeksi. Sairaanhoitajana onkin hyvä kannustaa vanhempia lapsen kanssa avoimeen keskusteluun sekä antaa vanhemmille tukikeinoja keskustelun käymiseen lapsen kanssa. Sairaanhoitajan on hoitotyön asiantuntijana hyvä keskustella myös lapsen kanssa vanhemman kuolemasta, jotta lapsi saa ikätasoista tietoa vanhemman tilasta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vanhemmat kokevat epävarmuutta siitä, miten ja milloin ottaa lapsen kanssa puheeksi toisen vanhemman väistämätön kuolema. Vanhemmat toivoisivat usein sairaanhoitajalta neuvoja keskustelun sisältöön. Lisäksi ilmeni, että vanhemmat kokevat hoitajien ohjauksen puutteellisena ja hoitajien jopa välttelevän aiheesta keskustelemista.
Opinnäytetyön tulosten pohjalta ilmeni tarve sairaanhoitajien tiedon lisäämiselle tukikeskustelun järjestämisestä varten surevalle lapselle sekä vanhempien ohjaamiselle siitä, milloin ja miten ottaa lapsen kanssa puheeksi toisen vanhemman väistämätön kuolema.
