Kohti strategista kumppanuutta: yhteistyön vahvistaminen ammatillisten oppilaitosten kanssa Case: TAOK
Lappalainen, Sanna (2024)
Lappalainen, Sanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404126348
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404126348
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Globaalit toimintaympäristön muutokset, digitalisaatio ja teknologian kehittyminen ovat muuttaneet koulutuksen järjestämisen tapoja, mikä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä yhteistyötä, verkostoitumista ja strategisten kumppanuuksien luomista. Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten välisen yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeys korostuu lainsäädännössä sekä erilaisissa koulutuspoliittisissa tavoitteissa ja strategioissa. Vaikka koulutuksen järjestäjiltä odotetaan yhteistyötä ja kumppanuutta, on yhteistyön ja kumppanuuden käytännöissä vielä paljon kehitettävää.
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu (TAOK), joka on osa Tampereen ammattikorkeakoulua. Opinnäytetyöllä oli työelämälähtöinen tarve, sillä TAOK oli samanaikaisesti kehittämässä yksikön omaa kumppanuusmallia. Kumppanuusmallin kehittämisen tueksi oli tarve tutkimukselliselle tiedolle ammatillisten oppilaitosten kanssa toteutuvan yhteistyön ja kumppanuuden kehittämistarpeista. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja lähestymistapana oli tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa toteutettiin seitsemän yksilöhaastattelua. Teemahaastatteluissa kohdejoukkona oli ammatillisissa oppilaitoksissa työskenteleviä johto- ja päällikkötason henkilöitä, joilla oli tietoa oppilaitoksen yhteistyöstä TAOKin kanssa sekä strategisella että operatiivisella tasolla.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi kuvaus ammatillisten oppilaitosten ja TAOKin yhteistyöstä sekä kehittämisehdotukset yhteistyön kehittämisestä kumppanuudeksi. Yhteistyön ja kumppanuuden laajuudet ja muodot vaihtelivat paljon, mutta keskeisimpiä yhteistyön muotoja oli pätevöittävään koulutukseen, täydennyskoulutukseen ja muuhun koulutusliiketoimintaan sekä hanke- ja TKI-toimintaan liittyvä toiminta. Yhteistyön ja kumppanuuden keskeisimpänä hyötynä pidettiin oppilaitoksen henkilöstön osaamisen kehittämistä, mutta yhteistyö nähtiin hyödyllisenä myös osaavan ja pätevän henkilöstön rekrytoimisessa. Yhteistyön ja kumppanuuden onnistumisen edellytyksenä nähtiin tiivis ja suunnitelmallinen vuorovaikutus sekä strategialähtöisyys.
Tulosten perusteella laadittiin kehittämisehdotukset yhteistyön ja kumppanuuden kehittämiseksi strategiseksi kumppanuudeksi kumppanuuden eri vaiheet huomioiden. Ensinnäkin ehdotettiin osapuolten keskinäisen tuntemisen vahvistamista sekä yhteistyöhön liittyvistä käytännöistä ja resursseista sopimista. Toiseksi ehdotettiin tiedonsaantiin ja -vaihtoon liittyvien rakenteiden, roolien ja käytäntöjen kehittämistä sekä kumppanuustapaamisten järjestämistä. Kolmanneksi ehdotettiin osallistumisten ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämistä. Nämä kehittämistoimet edistävät kumppanuuden kehittämistä strategiseksi kumppanuudeksi. Koulutuksen järjestäjien välisistä strategisista kumppanuuksista tarvitaan lisätutkimusta myös valtakunnallisesti.
Globaalit toimintaympäristön muutokset, digitalisaatio ja teknologian kehittyminen ovat muuttaneet koulutuksen järjestämisen tapoja, mikä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä yhteistyötä, verkostoitumista ja strategisten kumppanuuksien luomista. Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten välisen yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeys korostuu lainsäädännössä sekä erilaisissa koulutuspoliittisissa tavoitteissa ja strategioissa. Vaikka koulutuksen järjestäjiltä odotetaan yhteistyötä ja kumppanuutta, on yhteistyön ja kumppanuuden käytännöissä vielä paljon kehitettävää.
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu (TAOK), joka on osa Tampereen ammattikorkeakoulua. Opinnäytetyöllä oli työelämälähtöinen tarve, sillä TAOK oli samanaikaisesti kehittämässä yksikön omaa kumppanuusmallia. Kumppanuusmallin kehittämisen tueksi oli tarve tutkimukselliselle tiedolle ammatillisten oppilaitosten kanssa toteutuvan yhteistyön ja kumppanuuden kehittämistarpeista. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja lähestymistapana oli tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa toteutettiin seitsemän yksilöhaastattelua. Teemahaastatteluissa kohdejoukkona oli ammatillisissa oppilaitoksissa työskenteleviä johto- ja päällikkötason henkilöitä, joilla oli tietoa oppilaitoksen yhteistyöstä TAOKin kanssa sekä strategisella että operatiivisella tasolla.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi kuvaus ammatillisten oppilaitosten ja TAOKin yhteistyöstä sekä kehittämisehdotukset yhteistyön kehittämisestä kumppanuudeksi. Yhteistyön ja kumppanuuden laajuudet ja muodot vaihtelivat paljon, mutta keskeisimpiä yhteistyön muotoja oli pätevöittävään koulutukseen, täydennyskoulutukseen ja muuhun koulutusliiketoimintaan sekä hanke- ja TKI-toimintaan liittyvä toiminta. Yhteistyön ja kumppanuuden keskeisimpänä hyötynä pidettiin oppilaitoksen henkilöstön osaamisen kehittämistä, mutta yhteistyö nähtiin hyödyllisenä myös osaavan ja pätevän henkilöstön rekrytoimisessa. Yhteistyön ja kumppanuuden onnistumisen edellytyksenä nähtiin tiivis ja suunnitelmallinen vuorovaikutus sekä strategialähtöisyys.
Tulosten perusteella laadittiin kehittämisehdotukset yhteistyön ja kumppanuuden kehittämiseksi strategiseksi kumppanuudeksi kumppanuuden eri vaiheet huomioiden. Ensinnäkin ehdotettiin osapuolten keskinäisen tuntemisen vahvistamista sekä yhteistyöhön liittyvistä käytännöistä ja resursseista sopimista. Toiseksi ehdotettiin tiedonsaantiin ja -vaihtoon liittyvien rakenteiden, roolien ja käytäntöjen kehittämistä sekä kumppanuustapaamisten järjestämistä. Kolmanneksi ehdotettiin osallistumisten ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämistä. Nämä kehittämistoimet edistävät kumppanuuden kehittämistä strategiseksi kumppanuudeksi. Koulutuksen järjestäjien välisistä strategisista kumppanuuksista tarvitaan lisätutkimusta myös valtakunnallisesti.