Psykologisen turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen edistäminen hybridityössä

Abstract

Psykologinen turvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat ajankohtaisia teemoja organisaatioissa koronaviruspandemian jälkeisessä ajassa. Aiheen ajankohtaisuus koskettaa erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, joissa tehdään nykyään paljon etä- ja hybridityötä. Aihe on merkityksellinen, sillä työn tekemisen tavat ovat muuttuneet ja organisaatioiden on sopeuduttava uuteen työntekemisen aikakauteen. Samalla organisaatioiden tulee kuitenkin huomioida henkilöstön hyvinvointiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen vaikuttavat tekijät hybridityön näkökulmasta.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaiseksi työyhteisön psykologinen turvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne koettiin hybridityön näkökulmasta tiimitasolla. Tutkimuksen tavoitteena oli myös kerätä tietoa siitä, millaisia positiivisia ja kielteisiä vaikutuksia hybridityön koettiin tuoneen mukanaan. Tutkimuksella haluttiin myös tarjota organisaatiolle konkreettisia kehitysehdotuksia tiimien psykologisen turvallisuuden ja yhteisöllisyyden edistämiseen hybridityössä. Tavoitteeseen pyrittiin vastaamalla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia käsityksiä tiimeissä on psykologisen turvallisuuden tunteesta hybridityössä? Millaisia kokemuksia on yhteenkuuluvuuden tunteesta hybridityössä? Millaisia kokemuksia on hybridityöstä? Miten tiimien psykologista turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä voitaisiin edistää?

Opinnäytetyö rajattiin koskemaan yhtä organisaatiota ja sen kokemuksia. Työstä rajattiin pois fyysisesti työpaikalla tapahtuva läsnätyön näkökulma. Kehitysehdotusten testaaminen ja niiden toimivuuden arviointi jätettiin myös työn ulkopuolelle.

Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin kvantitatiivista kyselytutkimusta ja kyselyn avoimissa kysymyksissä hyödynnettiin laadullisesta tutkimusmenetelmästä tuttua teemoittelua. Kyselytutkimuksen tuloksista selvisi, että tutkimuksen kohteena olevan asiantuntijaorganisaation psykologinen turvallisuus oli hyvällä tasolla. Työntekijät kokevat saavansa apua työtovereiltaan sitä pyytäessään ja apua uskalletaan kysyä matalalla kynnyksellä etäyhteyden välityksellä. Vuorovaikutuksen vaaliminen, toisten huomioiminen ja kasvokkaiset kohtaamiset koettiin psykologista turvallisuutta ja luottamusta edistäviksi tekijöiksi hybridityössä. Myös yhteenkuuluvuuden tunne oli hyvä, vaikka hybridityön koettiin vaikuttaneen yhteenkuuluvuuden tunteeseen jossain määrin heikentävästi. Toisaalta hybridityön koettiin edistäneen työn vapautta ja itsemääräämisoikeutta sekä lisänneen hyvinvointia. Osa vastaajista kertoi, että on lisännyt liikuntaa arkeensa hybridityön ansiosta mutta osalla vastaajista kokemukset olivat täysin päinvastaisia.

Organisaatio voi hyödyntää kyselytutkimuksen tuloksia esimerkiksi tarkastelemalla mahdollisia koulutustarpeita esihenkilöille, joissa opetetaan tunnistamaan työn kuormitus ja vapaa-ajan ja työajan rajojen hämärtyminen hybridityössä ja tarvittaessa ohjaamaan tilanteessa. Psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kannattaa tarkastella erityisesti sellaisten tiimien osalta, jotka ovat maantieteellisesti hajaantuneita ja tapaavat harvemmin. Arkiliikuntaan kannustamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen hybridityössä kannattaa kiinnittää jatkossa huomiota.