Simulaatio-opetuksen vaikutus oppimiseen hoitotyön opinnoissa : kvasikokeellinen interventiotutkimus simulaatiopedagogiikan hyödyistä hoitotyön opinnoissa
Ek, Ria (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404126357
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404126357
Tiivistelmä
Simulaatio-opetus on merkittävästi kasvattanut jalansijaa yhtenä hoitotyön opetusmenetelmänä. Simulaatio-opetuksen etuina voidaan nähdä mahdollisuus harjoitella erilaisia taitoja, tilanteita ja käytänteitä monipuolisesti, potilasturvallisesti ja mahdollisimman realistisesti. Simulaatio-opetus kuitenkin vaatii organisaatiolta paljon resursseja, esimerkiksi tilojen, laitteiden sekä koulutettujen ohjaajien takia. Simulaatio-opetuksen vaikuttavuutta onkin tärkeä tarkastella, jotta voidaan varmistua siitä, että opetukseen sidotut resurssit ovat perusteltuja. Kansainvälisesti aihetta on tutkittu varsin vähän ja simulaatio-opetuksen vaikutusta oppimiseen ei ole riittävästi arvioitu kvantitatiivisten menetelmien avulla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää simulaatio-opetuksen vaikutusta oppimiseen hoitotyön opinnoissa. Tavoitteena oli kehittää simulaatio-opetusta hoitoyössä ja hoitotyön opinnoissa sekä arvioida simulaatio-opetuksen vaikuttavuutta opetusmenetelmänä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvasikokeellisena interventiotutkimuksena. Aineisto kerättiin erään suomalaisen ammattikorkeakoulun loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoiden ryhmistä. Tutkimustilaisuuksia järjestettiin yhteensä neljä kertaa ja tutkimukseen osallistui kokonaisuudessaan 25 opiskelijaa. Opiskelijaryhmä jaettiin satunaisesti kahteen ryhmään, interventioryhmään (n=14) ja kontrolliryhmään (n=11). Tutkimusta varten luotiin mittari, joka sisälsi yhteensä 50 väittämää potilaan systemaattisesta tutkimisesta ABCDE-protokollaa hyödyntäen. Jokaisesta protokollan aihealueesta oli 10 kysymystä.
Ensimmäisenä molemmille ryhmille suoritettiin lähtötason mittaus teoreettista osaamista arvioivalla tietotestillä. Lähtötason mittauksen jälkeen interventioryhmä osallistui simulaatio-opetukseen potilaan systemaattisesta tutkimisesta ABCDE-protokollaa hyödyntäen ja kontrolliryhmä suoritti aihealuetta käsittelevän verkkokurssin. Lopuksi molemmat ryhmät vastasivat samaan tietotestiin uudelleen, kuin alkumittauksessa. Näin pystyttiin selvittämään oppimisen kehittyminen välittömästi intervention jälkeen.
Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Interventioryhmän (n=14) lähtötason keskiarvo oli 37,86 pistettä. Kontrolliryhmän (n=11) keskiarvo lähtötason mittauksessa oli 37,36 pistettä. Simulaatio-opetuksen jälkeen interventioryhmän tulos oli 40,26 pistettä, oppiminen lisääntyi simulaatio-opetuksen myötä 6,41 %. Kontrolliryhmän tulokset verkkokurssin suorittamisen jälkeen oli 38,00 pistettä, oppiminen lisääntyi 1,7 % verkko-opetuksen myötä. Tulosten perusteella oppiminen lisääntyi molemmissa ryhmissä, mutta simulaatio-opetuksen myötä oppiminen lisääntyi hieman enemmän.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että simulaatio-opetuksella voidaan lisätä oppimista ja aikaisempien tutkimusten perusteella se on tehokas opetusmenetelmä. Simulaatio-opetuksen yhdistäminen osaksi muita opetusmenetelmiä lisää oppimista.
Opinnäytetyö toteutettiin kvasikokeellisena interventiotutkimuksena. Aineisto kerättiin erään suomalaisen ammattikorkeakoulun loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoiden ryhmistä. Tutkimustilaisuuksia järjestettiin yhteensä neljä kertaa ja tutkimukseen osallistui kokonaisuudessaan 25 opiskelijaa. Opiskelijaryhmä jaettiin satunaisesti kahteen ryhmään, interventioryhmään (n=14) ja kontrolliryhmään (n=11). Tutkimusta varten luotiin mittari, joka sisälsi yhteensä 50 väittämää potilaan systemaattisesta tutkimisesta ABCDE-protokollaa hyödyntäen. Jokaisesta protokollan aihealueesta oli 10 kysymystä.
Ensimmäisenä molemmille ryhmille suoritettiin lähtötason mittaus teoreettista osaamista arvioivalla tietotestillä. Lähtötason mittauksen jälkeen interventioryhmä osallistui simulaatio-opetukseen potilaan systemaattisesta tutkimisesta ABCDE-protokollaa hyödyntäen ja kontrolliryhmä suoritti aihealuetta käsittelevän verkkokurssin. Lopuksi molemmat ryhmät vastasivat samaan tietotestiin uudelleen, kuin alkumittauksessa. Näin pystyttiin selvittämään oppimisen kehittyminen välittömästi intervention jälkeen.
Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Interventioryhmän (n=14) lähtötason keskiarvo oli 37,86 pistettä. Kontrolliryhmän (n=11) keskiarvo lähtötason mittauksessa oli 37,36 pistettä. Simulaatio-opetuksen jälkeen interventioryhmän tulos oli 40,26 pistettä, oppiminen lisääntyi simulaatio-opetuksen myötä 6,41 %. Kontrolliryhmän tulokset verkkokurssin suorittamisen jälkeen oli 38,00 pistettä, oppiminen lisääntyi 1,7 % verkko-opetuksen myötä. Tulosten perusteella oppiminen lisääntyi molemmissa ryhmissä, mutta simulaatio-opetuksen myötä oppiminen lisääntyi hieman enemmän.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että simulaatio-opetuksella voidaan lisätä oppimista ja aikaisempien tutkimusten perusteella se on tehokas opetusmenetelmä. Simulaatio-opetuksen yhdistäminen osaksi muita opetusmenetelmiä lisää oppimista.